Asunto ensin Euroopassa -tutkimus selvitti onnistumiset, pullonkaulat ja ratkaisut
Adapting Housing First -hanke lähti liikkeelle kansainvälisen asunnottomuustyön käytännön havainnosta: Asunto ensin -malli toimii ja tuottaa hyviä tuloksia, mutta sitä tehdään lähes kaikkialla vielä hyvin pienellä mittakaavalla. Eurooppalainen asunnottomuustyö perustuu edelleen pitkälti väliaikaisiin ratkaisuihin, kuten asuntoloihin ja hätämajoitukseen, joilla ei olla onnistuttu vähentämään asunnottomuutta.
Asunto ensin -periaatteen mukaan asunnottomuus ratkaistaan antamalla ihmiselle ensin vakituinen asunto ja tarvittava tuki rakennetaan kodin ympärille. Tuki ei ole ehto asumiselle, vaan sitä tarjotaan sen edellytysten vahvistamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten Asunto ensin -mallia toteutetaan eri maissa, sekä kartoittaa sen laajentamiseen liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita.
Asunto ensin toimii ja tarjoaa uusia alkuja
Tutkimustulokset vahvistavat, että Asunto ensin -mallilla saadaan aikaan hyviä tuloksia ja pystytään auttamaan pitkäaikaisasunnottomia. Oma asunto luo arkeen pysyvyyttä sekä turvallisuuden tunnetta ja yksilön tarpeisiin vastaava tuki edistää hyvinvointia ja asumisen vakautta.
”Haastatellut asukkaat eri maissa kertoivat Asunto ensin -mallin mukaisen asumisen antaneen heille mahdollisuuden itsenäiseen asumiseen. Oman kodin saamista kuvattiin poluksi takaisin yhteiskunnan jäsenyyteen ja saatua tukea arvostettiin”, kuvailee tutkimuksen tehnyt Y-Säätiön tutkijatohtori Riikka Perälä.
”Myös työntekijät kuvasivat oman asunnon saamista käännekohtana, joka, ei ainoastaan päätä asunnottomuutta, vaan antaa mahdollisuuden ratkaista muitakin elämän haasteita.”
Eri maissa tunnistettiin Asunto ensin -mallin keskeisten periaatteiden merkitys vaikuttavalle asunnottomuustyölle. Oikeusperustaisuus, pitkäaikainen joustava tuki, haittoja vähentävä työote sekä aktiivinen vapaaehtoisuuteen perustuva kohtaaminen olivat mallin ytimessä riippumatta siitä, missä maassa työtä tehtiin.
Haasteet ja mahdollisuudet Asunto ensin -työlle Euroopassa
Yksi tutkimuksen keskeisiä oppeja on, että Asunto ensin -periaatteen mukainen asunnottomuustyö on aina yhteydessä paikalliseen ympäristöön, jossa työtä tehdään. Yhtäältä tämä on voimavara ja luo mahdollisuuksia, mutta asettaa myös haasteita ja rajoitteita.
”Parhaat tulokset syntyvät, kun mallin ydin pidetään kirkkaana, mutta toteutus rakennetaan paikallisten vahvuuksien ja toimijoiden varaan. Kun hyödynnetään olemassa olevia palveluita, otetaan huomioon olemassa olevat mahdollisuudet asumisen järjestämiseen ja tunnistetaan sopivat kumppanit, saadaan vaikuttavuutta, joka voi skaalautua ylöspäin”, sanoo Perälä.
Toisaalta erot toimintaympäristössä ja rakenteissa haastavat Asunto ensin -työtä Euroopassa. Kohtuuhintaisten asuntojen puute, palvelujärjestelmien pirstaleisuus ja lyhytjänteinen hankepohjainen rahoitus ovat tyypillisiä esteitä mallin laajentamiselle.
”Asunto ensin -malli tekee näkyväksi sen, että asunnottomuuden poistaminen, jota monissa Euroopan maissa ja myös EU-tasolla tavoitellaan, edellyttää asuntoja ja hyvää asuntopolitiikka. Ilman asuntoja ei asunnottomuutta kokevien tilanteita pystytä ratkaisemaan”, painottaa Perälä.
Kyse on eräänlaisesta paradigman muutoksessa, jossa asunnottomuustyön ytimessä on asumisen järjestäminen ja turvaaminen, oli kyse sitten asuntojen hankkimisesta rakentamisesta, vuokraamisesta tai kunnostamisesta. Näitä ammattilaisia tulisi saada asunnottomuustyön kentälle nykyistä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten rinnalle.
Asunto ensin -mallin kehittäminen ja tulevaisuuden polut
Tutkimusraportissa käsitellään lisäksi, miten Asunto ensin -työtä voidaan kehittää. Esimerkiksi yhteisö- ja yksikkömuotoisen asumisen tarjoaminen ihmisille, joilla on erityisen paljon tuen tarpeita, sekä asunnottomuuden ennaltaehkäisy tunnistettiin kehittämiskohteiksi, joihin panostaminen olisi kannattavaa.
Koulutuksen osalta toistuvina teemoina nousivat esille traumainformoitu työote, haittoja vähentävä työ ja päihteisiin liittyvä osaaminen, toipumisorientaatio, haastavien tilanteiden hallinta sekä henkilöstön hyvinvointi. Rakenteellisella tasolla toivottiin koulutusta Asunto ensin –mallin laajentamisesta ja johtamisesta.
“Suomen mallia, jossa on tarjolla erilaisia asumisvaihtoehtoja niin sanotusta hajasijoitetusta asumisesta yksikköperustaiseen asumiseen, pidettiin hyvänä ja esimerkiksi Irlannissa ja Espanjassa oli ryhdytty kehittämään vastaavia ratkaisuja. Varsinkin yksikkö- tai yhteisömuotoinen asuminen on eurooppalaisen asunto ensin -työn keskeinen kehittämiskohde. Suomen näkökulmasta opittavaa voisi olla ympäröivän yhteisön hyödyntämisestä yksinäisyyden lievittämisessä ja osallisuuden lisäämisessä. Esimerkiksi Espanjassa asukkaita ohjattiin aktiivisesti erilaisen järjestötoiminnan pariin.”
Adapting Housing First
Tutkimus on osa EU:n Erasmus+ -rahoitteista Adapting Housing First -hanketta, jossa tarkasteltiin Asunto ensin -periaatteisiin nojaavaa asunnottomuustyötä neljässä maassa: Suomessa, Saksassa, Irlannissa ja Espanjassa. Hanketta koordinoi irlantilainen Sophia Housing Association, ja sen kumppaneina toimivat Y-Säätiö (Suomi), Housing First Berlin (Saksa) ja Arrels Fundació (Espanja). Tutkimus perustuu haastatteluihin sekä ammattilaisille suunnattuun kyselyyn.