Kesätöissä siellä, missä ruoho on vihreää

Työpäivä alkaa joka aamu kahdeksalta, kun Katja Majola, 19, hakee valkoisella pakettiautolla Anastasia Demtsenkon, 19, ja Viivi Koskelan, 16, Tikkurilan asemalta. Katja on tiimin vanhin ja vastuussa autolla-ajosta ja tiimin ohjaamisesta. Kun tiimi on kasassa, paku suunnataan kohti ensimmäistä kohdetta. Päivän suunnitelma tehdään yleensä jo edellisenä päivänä valmiiksi.

Ennen kuin ruohonleikkurit kaivetaan esille, nuoret naiset tekevät alueelle tarkistuskierroksen. Ensin avataan pakussa kulkeva kansio, jossa on ilmakuvat kaikista tonteista ja sen jälkeen käydään kävellen katsomassa tontin rajat ja vaikeakulkuisilta vaikuttavat paikat. Tämän jälkeen päätetään työjärjestys. Anastasia ja Viivi ovat vastuussa ruohonleikkureista ja Katja siimaleikkurista, jolla siistitään puiden ja pensaiden ympärykset ja leikataan ylipitkäksi kasvaneet nurmikot ajokuntoon.

Tämän tiimin vastuulla on 15 kohdetta ja viikossa on saatu ajettua miltei kaikki nurmikot. Nyt alkamassa on toinen kierros. Tekeminen ei ajamalla lopu. ”Nurmikko kasvaa tosi nopeasti”, Viivi toteaa. Seuraavaksi leikattavana on pienkerrostaloalue Vantaan Simonkylässä. Pihalla on päiväsaikaan rauhallista. Vain pari lasta juoksentelee pitkin sisäpihaa.

Työsuhteen aluksi kaikki tiimit saivat koulutuksen koneiden käyttöön. M2-Kotien pihatöissä on tänä kesänä 23 nuorta. Katjan, Anastasian ja Viivin porukka on kuitenkin ainoa naistiimi. ”Miehiltä leikkuu käy nopeammin, sillä heillä on enemmän voimaa”, nuoret naiset sanovat. Mutta voiman lisäksi työssä vaaditaan myös tarkkuutta. ”Pitää olla hyvä moraali, ei voi jättää ylämäkiä väliin vain siksi, ettei jaksa”, sanoo Katja.

Pihatöissä oppii työelämätaitoja

Tiimin vanhimpana Katjan tehtävänä on kertoa Anastasialle ja Viiville, jos jokin kohta on jäänyt viimeistelemättömäksi. ”Pyrin aina sanomaan heti, jos on jotain huomautettavaa”. Yhteistyö on ainakin toistaiseksi sujunut hyvin. Kaikki ovat kantaneet vastuunsa. ”Tärkeää on, että kommunikoidaan koko ajan ja kerrotaan mitä on tehty ja opittu”, Viivi sanoo.

Tytöt ovat aiemmin tehneet pihatöitä vanhempiensa kotona ja mökillä, Viivillä ja Katjalla on kokemusta myös muista kesätöistä ravintolassa ja messuilla. Pihatöissä on kuitenkin puolensa. ”Parasta on olla liikkeellä koko päivä”, sanoo Anastasia. ”Ja se, että työ on aika omatoimista. Kukaan ei ole vahtaamassa selän takana”, Viivi jatkaa.

”Tärkeää on, että kommunikoidaan koko ajan ja kerrotaan mitä on tehty ja opittu”

Sadepäivätkin ovat työpäiviä

Tänään töitä tehdään täydellisessä kesäsäässä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, pihlajat huojuvat kesätuulessa ja ilmassa leijailee vastaleikatun ruohon tuoksu.

Sadepäivinä tekemisen meininki on kuitenkin hieman toisenlainen. ”Märkääkin ruohoa voi leikata, mutta se on raskaampaa. Ja kaatosateella koneita ei saa käyttää”, Katja kertoo oppimaansa. Sadepäivät ovat kuitenkin yhtä lailla työpäiviä ja silloin nuoret tekevät suunnitelmia tulevista alueista, käyvät katsastamassa tonttirajat ja auton parkkipaikan. ”Auto on hyvä parkkeerata niin, että sieltä saa helposti leikkurit ulos”, Anastasia sanoo. Sadepäiviä lukuunottamatta pihatyö ei ole kenenkään tiimiläisen mielestä tylsää. Monenlaisia asioita pitää seurata: Ajaessa pitää samaan aikaan kuunnella leikkuria siltä varalta, että teriin eksyy kiviä tai oksia ja samalla pitää ottaa huomioon pihaympäristössä liikkuvat lapset ja koirat.

Naisten työpäivä päättyy kello 15.45. Päivän päätteeksi Katja kirjaa puhelimellaan tiimin vanhimpien yhteiseen Google Sheets -taulukkoon, kuinka kauan ajot ovat kestäneet ja onko tullut huomautuksia asukkailta. Lisäksi tiimeillä WhatsApp-ryhmät keskenään ja myös esimiesten kanssa kommunikointiin. Yleensä asukkailta ei juurikaan saa palautetta. Tuttavuutta tulevat tekemään lähinnä lapset ja vanhukset.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: ”Iltaisin löydän aina ruohoa päästä”, Katja sanoo ja nauraa.