Asunnottomuuden kasvu huolestuttaa – yhteistyö ja avoin puhe avainasemassa

Asunnottomuuden vaikutukset näkyvät myös siellä, missä niiden ei pitäisi ensisijaisesti näkyä. Kun pysyvää ja turvallista asumista ei ole, erilaiset laitokset ja väliaikaiset ratkaisut joutuvat paikkaamaan tilannetta. Tämä ei ole inhimillisesti oikein, eikä taloudellisesti järkevää. Jo entisestään kustannuksien kanssa kamppailevat hyvinvointialueet ratkaisevat tällä hetkellä asunnottomuutta taloudellisesti raskaalla tavalla.
Nykyisin asunnottomuuden uhka myös koskettaa entistä useampaa ihmistä – myös heitä, joiden kohdalla sitä ei aiemmin olisi osattu odottaa. Tämä kertoo siitä, että ongelma on syvempi ja laajempi kuin yksittäiset elämäntilanteet tai valinnat. Epävarmuus asumisesta, vuokranmaksusta ja tulevaisuudesta vaikuttaa yhä useampaan ihmiseen – ei enää vain kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin. Se koskettaa perheitä, nuoria ja ikääntyviä. Asumisen epävarmuus lisää turvattomuutta ja heijastuu laajasti hyvinvointiin, mielenterveyteen ja osallisuuden kokemukseen.
Yksi keskeinen haaste on se, että palvelut eivät tällä hetkellä tunnu tavoittavan kaikkia niitä, jotka tarvitsisivat tukea. Siksi verkostojen kanssa käydyissä keskusteluissa on korostunut jalkautuvan työn, etsivän työn ja liikkuvien palveluiden merkitys. Ihmisiä on mentävä kohtaamaan sinne, missä he ovat – ei odotettava, että he itse löytävät palvelujen piiriin.
Asunnottomuustyö ei kuitenkaan ole vain tiettyjen toimijoiden tai erikoistuneiden palveluiden vastuulla. Päinvastoin: asunnottomuustyö kuuluu kaikille. Jokaisessa sosiaali- ja terveysalan toimipisteessä – ja miksei muuallakin – tulisi uskaltaa ottaa asuminen puheeksi.
Asunnottomuutta ei voida ratkaista yksin, eikä se ratkea vaikenemalla. Tarvitsemme avointa puhetta, moniammatillista yhteistyötä ja yhteistä vastuunkantoa. Yksinkertaiset kysymykset voivat olla ratkaisevia.
Avoin ja varhainen keskustelu voi ehkäistä ongelmien kasaantumista ja auttaa ihmisiä ajoissa oikean tuen piiriin. Asumiseen liittyviä kysymyksiä voimme kysyä ennaltaehkäisevästi, jotta kukaan ei joutuisi kohtaamaan asumisen epävarmuutta yksin.
Vain yhdessä toimien voimme vastata asunnottomuuden kasvuun ja rakentaa kestävämpiä ratkaisuja – ihmisten arkea ja hyvinvointia aidosti tukien.
Asunnottomuus ei ole vain asumisen puutetta – se on turvattomuutta, ulkopuolisuutta ja jatkuvaa selviytymistä. Yhteistä vastuuta jakaen, voimme muuttaa suuntaa. Jokaisella ihmisellä on oikeus kotiin, ja meidän yhteinen tehtävämme on varmistaa, ettei kukaan jäisi kodittomaksi. Jos osaamme kuunnella, pysähtyä ja tehdä yhteistyötä, voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa koti on perusoikeus eikä tavoite.
Asunto ensin Verkostokehittäjät