Näin minä asun: Yllättäen kotiutuneet

Koti valoisilla huoneilla ja uusilla pinnoilla

Tiina Alanko kertoo, että keittiö on heidän kotinsa sydän. Siellä kokoonnutaan usein kahvittelemaan ja pölisemään. Jesse tarvitsee hoitajia koko ajan. Varamummo Maija Iitiä kaataa kahvia Tiinan ystävälle Vuokko Lietolahdelle. Tiina puolestaan tarjoaa kakkua Loivahoivan hoitajalle Päivi Mörtille.

”Tämä on ensimmäinen uusi asunto, jossa olemme koskaan asuneet. Valoisia huoneita ja uusia pintoja osaa arvostaa nuhruisten vanhojen nurkkien jälkeen. Asuimme 18 vuotta Varistossa. Kun asuntomme meni remonttiin, haimme uutta M2-Kodeilta. Olin juuri eronnut ja kaipasimme nopeasti uutta kotia. Ajattelin, että heitämme kamat sisään. En ajatellut, että jäisimme, mutta olemmekin kotiutuneet tänne.

Kulkuyhteydet ovat hyvät ja talossa asuu tosi mukavia ihmisiä. Juttelemme aina käytävässä ja pihalla. Työskentelen erityisluokalla kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa, mutta päätyöni on olla omaishoitaja. Pojallani Jessellä on Downin syndrooma. Meille asumisessa tärkeää on rauhallinen normaali arki. Viikonloppuisin katsomme leffoja, kuuntelemme musiikkia ja Jessen kaverit käyvät yökylässä. Kun on sateista ja synkkää, käperrymme sohvannurkkaan ja poltamme kynttilöitä.”

Etsitkö uutta kotia? Tutustu asuntoihimme!

Keskiaikapäivät irroittavat arjesta

Lisäksi Jesse ja Tiina harrastavat keskiaikapäiviä. Siellä pääsee irti arjesta. Tiinaa historia on aina kiinnostanut ja Jessestä on mukava pukeutua. Ensi kesäksi Tiina suunnittelee ompelevansa hänelle käärmeennahkakuosisen sepän essun. Illat Tiinalla ja Jessellä menevät rentoutusmusiikin parissa ja kirjoja lukien. Se rauhoittaa ja pysäyttää päivän kiireet. Kodin lähellä on kirjasto, jossa Tiina ja Jesse käyvät usein.