Pieniä ekotekoja jokaiseen kotiin
Isoisältä peritty kaunis vesikannu koristaa Kaisa Rapasen, 33, keittiönpöytää. Janon iskiessä hän ei juoksuta vettä hanasta, vaan kaataa veden lasiin kannusta. Ylimääräiset vedet esimerkiksi vedenkeittimestä pääsevät virkistämään kodin kukkia.
”Säästän myös kylmää vettä, mutta erityisesti lämpimän hanaveden lämmittämiseen kuluu paljon energiaa. Olen huomannut, että kädet tai astiat voi hyvin pestä vähän viileämmälläkin vedellä”, Kaisa sanoo.
Kaisa on alkanut panostaa oman elämänsä ekologisiin ratkaisuihin vähitellen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksi herättelijä oli kulttuurituottajaksi opiskellessa koulun ”radikalismipäivä”, jossa sillä kerralla käsiteltiin ympäristöasioita.
”Muutoksia käytännön elämään olen tehnyt vähitellen. Kasvissyöjäksikin ryhdyin vasta neljä vuotta sitten. Viime aikoina olen pyrkinyt lopettamaan myös maitotuotteiden käytön. Täysin tiukka vegaani en ole. Esimerkiksi ravintolassa voi olla helpompaa, jos syö myös maitotuotteita.”
Myöskään oman isän itse pyydystämästä kalasta Kaisa ei kieltäydy, vaikka hänen kalansyöntinsä onkin vähäistä.
”Kalan suhteen voi tehdä ekologisia valintoja. Esimerkiksi kotimaiset muikut ovat aika hyvä ja vastuullinen valinta, ja niitä on myös helppo valmistaa”, hän vinkkaa.
Vähemmän jätettä
Biojäte, sekajäte, muovi, pahvi, paperi, metalli ja lasi. Kaisan keittiössä on eri jätelajeille omat lokeronsa, joten lajittelun vaiva on olematon. ”Koetan myös elää niin, että tuotan mahdollisimman vähän jätettä.”
Jätteiden minimointi ei ole uutta ajattelua, vaan oikeastaan paluuta vanhaan. Esimerkiksi aikoinaan Kaisan isoäidin kotona maalla ei ollut lainkaan roskakoria. Kaikki korjattiin ja käytettiin uudelleen ja ruokajätteet syötettiin tilan eläimille.
”Kun käyn kaupassa, saatan kuvitella eläväni niin kuin en ollenkaan omistaisi roskakoria. Silloin alkaa miettiä, että mihin ne kaikki pakkausten kuoret oikein laittaa. Kaikki, mitä ostaa, päätyy joskus jätteeksi. Tämä on johtanut siihen, etten juurikaan halua ostaa uusia tavaroita”, Kaisa naurahtaa.
On ekologista käyttää kerran ostettu tavara loppuun asti. Esimerkiksi jugurttipurkin voi pestä ja käyttää säilytysrasiana tai vaikka yrttien idätysastiana. Eikä ekologinen elämä synny Kaisan mielestä ostamalla vanhojen esineiden tilalle uusia “eko-ratkaisuja”.
”Jotkut hävittävät aiemmin hankkimansa muovirasiat ja ostavat muista materiaaleista valmistetut tilalle. Itse mieluummin käytän niitä vanhoja, kun kerran joskus olen ne tullut hankkineeksi. Se luonnonvara on jo kulunut. Uusissa hankinnoissa punnitsen sitten aina ekologisuuden tarkkaan.”
Sopivasti neliöitä
Ekologisuus näkyy Kaisan koko kodissa. Sisustuksessa on paljon kierrätettyä ja perittyä, ja persoonallinen vanhan ajan tyyli tuo pikkukotiin seesteisen tunnelman.
”Tämä asumismuotokin on meille ekologinen valinta. Aiemmin asuimme puolison kanssa viihtyisässä kolmen huoneen ja keittiön asunnossa, kunnes totesimme, ettemme tarvitse niin paljon tilaa. Yksi alkovilla varustettu huone ja keittiö riittää kahdelle oikein hyvin”, hän kertoo.
Säilytystilasta on toki joskus pulaa. Silloin herää ajatus hankkia uusia kaapistoja, mutta heti perään Kaisa muistaa lisätilan täyttyvän helposti turhalla tavaralla.
“Lopulta jätän kaapit ostamatta”, Kaisa nauraa.
Kaisan säästäväinen elämäntapa on myös omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta perittyä. Kun luonne on harkitsevainen, ei tule tehtyä hätiköityjä ostopäätöksiä.
“Arjen ekologisten ratkaisujen tekeminen säästää myös selvää rahaa. Esimerkiksi sähkölaskut ovat pienemmät eikä rahaa kulu turhaan materiaan. En osaisi enää elää muulla tavalla kuin näin.”
Lue lisää Kaisan ajatuksista arjen ekoteoista hänen Yksi ekoteko -blogistaan.