Perheonni ei ole neliöistä kiinni
Jauhelihakeitto porisee hellalla. Eteisessä on ulkovaatteiden huoleton sekamelska, yhdestä huoneesta kuuluu peliohjaimen nakutus. Muuten huoneiston täyttää arjen hiljaisuus.
Kimmo Turtisen kotona eletään samanlaista arkea kuin sadoissa tuhansissa suomalaiskodeissa. Hän on sekä lähi- että etävanhempi, mutta vähiten hän kaipaa sankariroolia tai ihmettelyä pärjäämisestään.
”Siivoaminen, ruuanlaitto ja kodinhoito ovat tuttua. Kun on ollut neljän lapsen kanssa vauvasta asti, ei ole ollut ongelmia uudenkaan kodin perustamisessa.”
Sama vahva perusta on siirtynyt myös lasten elämään. Oma huone pidetään siistinä, vaatteet huolehditaan pyykkikoriin, ruokaa osataan tehdä jo vähän itsekin.
Elämää eri osoitteissa
Turtinen on elänyt eronneen isän elämää reilun vuoden verran. Hän asuu 14- ja 15-vuotiaiden poikiensa kanssa, ja lisäksi hän on etävanhempi 12-vuotiaalle tytölle ja 8-vuotiaalle pojalle. Nuoremmat asuvat äitinsä luona ja viettävät isänsä kotona pari viikonloppua kuukaudessa.
Lapset ovat itse saaneet vaikuttaa järjestelyyn.
”Tämä toimii hyvin. Kaikki on lähellä, niin koulu, kaverit kuin harrastukset”, sanoo sohvan kulmalle hetkeksi pysäköinyt Luukas, 14.
Harrastuksiin kuuluvat paitsi pyöriminen kaverien kanssa, myös kuntonyrkkeily ja kalastus.
”Pienestä asti poika on perannut kalansa itse, isä pääsee helpolla”, Kimmo Turtinen sanoo ja hymyilee poikaansa katsellen.
Päivystystyö tuo hektisyyttä arkeen
Turtinen työskentelee sairaanhoitajana sydäntoimenpiteiden yksikössä. Normaalin päivätyön lisäksi hän tekee myös päivystysvuoroja.
”Ilman päivystyksen tuomia lisiä talouden pitäminen tasapainossa olisi aika vaikeaa.”
Päivystys tarkoittaa, että kun hälytys Päijät-Hämeen keskussairaalalle tulee, lähdetään saman tien – sydänpotilas ei odota.
”Arki ei pysähdy siihen, mutta vähän silloin sydäntä kylmää, kun nuoremmatkin lapset ovat paikalla ja pitää lähteä. Mutta tällaista tasapainottelua arki on.”
Turtinen on muuttanut Lahteen reilu kymmenen vuotta sitten. Suku on Suomen toisella laidalla, ja tukiverkkoja Lahteen ei ole ehtinyt syntyä.
”Kun oli neljä lasta ja kahden ihmisen kolmivuorotyö, ei aikaa juuri jäänyt uusiin ihmisiin tutustumiselle”, Turtinen kertoo perheen aiemmista vaiheista.
Kaikki joustavat asumisjärjestelyissä
Kolmen huoneen ja keittiön asunnossa seitsemännessä kerroksessa ei ole design-huonekaluja, mutta eri-ikäiset kalusteet, muhkea sohva ja rento sisustus luovat kotoista lämpöä.
”Tulin tähän aluksi parin vaatekassin kanssa. Se, että hankin kaiken alusta asti itse oman maun mukaan, oli aika vapauttavaa”, Turtinen kertoo ja katselee ulos keittiön ikkunasta, jonka alla aukeaa syysillan hiljainen tori.
Kodissa on tilaa, ja sopu antaa lisää sijaa. Kun nuoremmat sisarukset tulevat viikonlopuksi, pojat antavat tilaa omista huoneistaan ja osa lapsista nukkuu heille varatussa sängyssä olohuoneessa.
”On hienoa, kun kuulee heidän tuhinansa ja herää aamulla yhtä aikaa heidän kanssaan. Se on viikonlopun kohokohta ja tuo tunteen kodista.”
Turtisen suhde kaikkiin lapsiin on hyvä ja mutkaton.
”Vanhemmuudessa on olennaista pysyminen isän roolissa, ettei lähde teinien kanssa kaveruussuhteeseen. Äitinsä luona asuvilta en kysele kuulumisia tekstareilla, joihin kuitenkin vastattaisiin vain peukuilla tai joojottelemalla. Kun he sitten ovat täällä, istutaan ja jutellaan kuulumiset.”
Tavallinen elämä riittää
Mikä Kimmo Turtiselle on elämässä merkityksellistä?
”Olen tehnyt aina asioita toisten eteen, nyt opettelen tekemään niitä myös itselleni. Terveys on tärkeää, ja pieni pelko perässä juoksevasta mustasta ukosta on koko ajan läsnä”, hän sanoo viitaten jo selätettyyn imusolmukesyöpään, joka osui juuri eroa edeltäneeseen aikaan.
Isyys on iso voimavara.
”Saan lapsilta palautetta siitä, että olen suora, reilu ja tasapuolinen. He ovat myös sanoneet, että olen nyt rennompi kuin avioliiton aikana.”
Isänpäivänä Turtinen ei halua mitään karnevaalia. Tavallisuus riittää, siinäkin.
”Haluan, että kaikki lapset ovat paikalla ja olisi kiva, jos oma isäkin pääsisi Lahteen.”
Kimmo Turtisen ajatukset ja toiveet isyydestä ovat varsin maanläheisiä. Hän ei kaipaa stressintäyteisiä rantalomia ulkomailla, vaan rauhallisia hetkiä lastensa kanssa. Sitä rauhallisuutta on myös perheen saunavuoroissa perjantaisin.
”Istutaan lauteilla, jutellaan kuulumiset ja laskeudutaan viikonloppuun.”
Taloyhtiön saunan kattoterassilta on näkymä Lahden kauniisti valaistuille radiomastoille. Niitä yhdessä katsellessa kaikki on hyvin.