Sama rappu, kolme sukupolvea
Tuula Wahlstén viilettää ovesta ulos kotivaatteissa ja villasukissa ruokapata kainalossa. Muutama kerros hissillä alas ja ovikelloa rimputtamaan. Oven avaa hänen tyttärensä Elina Wahlstén sylissään puolivuotiaat kaksosvauvat Nelmi-Armida ja Noah-Edvard.
Tämä on tuttu näky Härmälänrannassa, M2-Kotien uudessa kerrostalossa Tampereella, jossa Tuula ja Elina asuvat samassa rapussa.
Tuula huolehtii, että hänen tyttärensä ehtii kiireisen kaksosäitiyden keskellä pitää huolta myös itsestään. Auttavan käsiparin turvin Elina ehtii syödä hyvin ja käydä suihkussa.
Etsitkö asuntoa Tampereelta? Hae meiltä!
Uudesta talosta löytyy kaikki tarvittava
Elina oli viimeisillään raskaana viime syksynä, kun Wahlsténit pääsivät muuttamaan Härmälänrantaan. Tosin muuttamisesta ei meinannut tulla mitään. ”Ikkunatkin jäivät pesemättä, koska en taipunut ison mahani kanssa”, Elina sanoo.
Onneksi uudessa asunnossa ei juuri tarvinnut siivota. ”Riitti, että vähän hömpsytti rakennuspölyjä”, hän kuvailee.
Elina asuu miehensä Arton, kaksosten ja kahden koiransa kanssa kolmannen kerroksen kolmiossa. Tuula ja Elinan isä Heikki Wahlstén asuvat kahdeksannen kerroksen kaksiossa.
Vaikka perheet ovat asuneet asunnoissaan jo yli puoli vuotta, hohkaavat niiden vaaleat seinät ja lattiat edelleen uutuuttaan.
Otimme M2-Koteihin yhteyttä jo ennen kuin taloon pystyi edes hakemaan asumaan. Olimme niin innokkaita.
Heikki Wahlstén on onnellinen tyttärensä kaksosista.
Koko perhe kivenheiton päässä
Isä ja äiti Wahlstén sekä heidän aikuiset lapsensa muuttivat Seinäjoelta Tampereelle kolmisen vuotta sitten. Muutto oli perheen kuopuksen, Erikan, ansiota.
”Hän muutti Tampereelle opiskelemaan ja ehdotti, että muuttaisimme lähemmäs asumaan”, Tuula kertoo.
Tuula ja Heikki innostuivat ajatuksesta. Kun Elinan puoliso Arto sai Tampereelta töitä, myös heidän muuttonsa Pirkanmaalle oli sinetöity.
Tuulan mielestä on hyvä, että perhe asuu lähellä. ”Erityisesti monella nuorella on vaikeaa, jos lähellä ei ole tukiverkkoa.”
Tampereelle tullessaan Wahlsténit eivät vielä asuneet yhtä lähellä toisiaan kuin nyt. Tuula, Heikki, Elina ja Arto muuttivat samaan kerrostaloon vasta, kun kaksoset ilmoittivat tulostaan.
”Arton työt olivat siirtyneet silloin Turkuun. Ajattelin, että arjesta kaksosten kanssa ei tule mitään, jos äiti ei ole lähellä auttamassa. Aloimme miettiä, mitä teemme, jotta äiti pääsee meille auttamaan”, Elina muistelee.
Erika asui tuolloin jo Härmälänrannassa ja oli kuullut, että hänen kotitalonsa viereen rakennetaan uutta M2-Kotien kerrostaloa. Hän vinkkasi valmistuvasta talosta muulle perheelle.
”Otimme M2-Koteihin yhteyttä jo ennen kuin taloon pystyi edes hakemaan asumaan. Olimme niin innokkaita”, Heikki-pappa kertoo.
Äiti auttaa arkisin
Arkipäivät sujuvat Wahlsténeilla yleensä saman kaavan mukaan. Elinan mies Arto on viikot Turussa ja vain viikonloppuisin kotona.
Aamuisin Tuula kipittää alakertaan villasukkasillaan, jotta Elina pääsee ulkoiluttamaan perheen koirat.
Käytyään välillä kotona, Tuula palaa taas päivällä auttelemaan kaikessa mahdollisessa vauva-arkeen liittyvässä. Apua tarvitaan tuttipullojen pesemisessä, äidinmaidonkorvikkeen sekoittamisessa ja kaksosten syöttämisessä. Illalla mummi on taas paikalla, kun koirat pitää viedä vielä kertaalleen ulos ennen nukkumaanmenoa.
”Sanon aina perjantaisin, että nyt alkaa minun lomani”, Tuula sanoo ja nauraa.
Vaikka Tuula vitsailee lomailusta, hän nauttii silminnähden tilanteesta ja supsuttelee tuon tuosta hellittelysanoja vauvoille. Tuulan ja Heikin puheista käy selväksi, että lapsenlapsia on toivottu hartaasti ja heidät on otettu vastaan rakkaudella.
”Sanon äidille aina välillä, ettei sinun tarvitse tulla tänään. Mutta viikonloppuisinkin, kun Arto on kotona, äiti soittelee, että olisi päästävä jo kylään, kaksosia katsomaan”, Elina sanoo nauraen.
Arki Wahlsténeilla kahden vauvan ja koirien kanssa on melkoista vilskettä ja vilinää. Vauvat siirtyvät sylistä toiseen, ja tuttipullot viuhuvat. Elina kertoo olleensa erityisen kiitollinen asumisjärjestelystä silloin, kun lapsilla oli koliikkia, ja he itkivät iltapäivästä myöhäiseen yöhön.
”Soitin vain yläkertaan äidille ja sain avukseni toisen käsiparin.”
Elinan on helppo tuoda kaksoset vaunuilla omasta kerroksestaan vanhempiensa kerrokseen. Päälle ei tarvitse pukea edes ulkovaatteita.
Omasta ikkunasta näkyy koko kaupunki
Tuulan ja Heikin lempipuuhia uudessa kodissa on istua ikkunan äärellä aamukahvia juomassa ja tarkkailla maailman menoa. Kahdeksannen kerroksen näkövinkkelistä ihmiset ja autot alhaalla näyttävät aivan muurahaisilta.
Molempien perheiden kodeissa on iso lasitettu parveke. Se käy kesäisin ylimääräisestä huoneesta. Parvekkeelta voi ihailla Tampereen tunnusmerkkejä: Pispalanharjua, Pyynikin näkötornia ja Näsinneulaa.
Heikin vanhemmat ovat asuneet Tampereella, joten Wahlsténit kävivät aikoinaan paljon mummolassa heidän luonaan. Kaupunki on siis perheelle tuttu. Elina muistelee Näsinneulan olleen suuri ihmetyksen aihe aina mummolareissuilla.
”Nyt saan katsella sitä joka päivä”, hän ihastelee.
Juttu julkaistu asukkaillemme jaettavassa M2-lehdessä toukokuussa. Lue koko lehti!