Suomi näytti mallia asunnottomuustyössä – nyt saavutuksia on puolustettava

Aiemmin tänä vuonna minulla oli kunnia puhua Y-Säätiön 40-vuotisjuhlassa Helsingissä. Tilaisuus oli mahdollisuus antaa tunnustusta harvinaiselle saavutukselle. En tarkoita vain yhden merkittävän toimijan, vaan kokonaisen maan, onnistumista, siinä mitä monet pitävät mahdottomana: asunnottomuuden vähentämistä valtakunnallisesti vuosikymmenten ajan.

Neljä vuosikymmentä Y-Säätiö on auttanut tuhansia ja tuhansia ihmisiä tarjoamalla heille sen, mikä on tärkeintä – pysyvän kodin. Tarjoamalla asuntoja niitä eniten tarvitseville säätiö on ollut mukana luomassa mallia, joka tunnetaan maailman parhaana asunnottomuuden poistamisessa.

Vaikka aihetta juhlaan olikin paljon, toin mukanani suoran viestin – sekä varoituksen. Älkää pitäkö saavutuksianne itsestäänselvyytenä.

Asunnottomuuden poistaminen edellyttää asumista kaikille

Isossa-Britanniassa tiedämme liiankin hyvin, mitä asunnottomuus todella maksaa hallituksille, yhteisöille ja asunnottomuutta kokeville ihmisille. Englannissa yli 126 000 perhettä, joihin kuuluu yli 160 000 lasta, on pakotettu asumaan tilapäisissä majoituksissa. Katuasunnottomuus on yleistä. Paikallisviranomaiset käyttävät yli 2 miljardia puntaa vuodessa asunnottomuuden ylläpitämiseen: turvakoteihin, hostelleihin ja hätämajoituksiin. Miljardien kuluttaminen väliaikaisiin ratkaisuihin ei kuitenkaan poista asunnottomuutta.

Vuosien varrella olen tuonut Suomeen useita päättäjiä tutustumaan siihen, miten asiat voidaan tehdä toisin. Halusin heidän näkevän, mitä tapahtuu, kun julkisia investointeja suunnataan kestäviin asumisen ratkaisuihin tilapäisten toimenpiteiden sijaan.

Suomalaisen lähestymistavan ytimessä on Asunto ensin -periaate. Suomen Asunto ensin -malli ei ole vain ohjelma tai hanke, vaan kansalliseen politiikkaan integroitu periaate, jonka kunnat, kansalaisjärjestöt ja palveluntarjoajat ovat omaksuneet. Oma asunto on kaiken perusta – eikä se riipu raittiudesta, työllistymistä tai hoitoon osallistumisesta. Sen lisäksi tarjotaan tarvittava tuki asumisen turvaamiseksi.

Asunto ensin -malli ei pysty yksinään poistamaan asunnottomuutta. Tarvitaan kattavampi järjestelmä, joka tarjoaa asuntoja kaikille. Suomessa asunnottomuuden vähentämisessä on onnistuttu panostamalla jatkuvasti kohtuuhintaiseen asumiseen ja toimenpiteisiin, joilla tuetaan heikoimmissa asemissa olevien asumista.

Tämän vuoksi olen huolissani viimeaikaisesta kehityksestä. Kun asumiseen, toimeentuloon ja sosiaalipalveluihin kohdistuvia tukia ja rahoitusta leikataan, Suomen asunnottomuuden vähentämisen perusta on vaarassa. Tuoreimmat tilastot asunnottomuudesta Suomessa ovat huolestuttava merkki siitä, että tulokset voidaan menettää helposti.

Asunnottomuuden torjunnan ansiot ansaitsevat näkyvyyttä

Asunnottomuuden väheneminen vuosien ajan ei ollut sattumaa. Se perustui rohkeaan politiikkaan, pitkäjänteisiin suunnitelmiin ja jaettuun ymmärrykseen, että asunnottomuus ei johdu yksilön valinnoista, vaan poliittisista valinnoista.

Suomen työ toimii päättäjille, asunnottomuustyötä tekeville ja aktiviisille kansalaisille suunnannäyttäjänä – pohjantähtenä ja kiintopisteenä maailmassa, jossa asunnottomuus nähdään liian usein väistämättömänä.

Mutta samalla kun muut ottavat Suomesta oppia, Suomi on osaltaan luopunut omista vahvuuksistaan. Asunnottomuuden tuore nousu on selvä merkki välittömistä inhimillisistä seurauksista, joita ennaltaehkäisyn pettäminen aiheuttaa. Se osoittaa, miksi asumisen, tukipalveluiden ja sosiaalitukien muodostaman kokonaisuuden on toimittava yhdessä, jotta tilanne ei kriisiydy ja vie huomiota kestäviltä ratkaisuilta.

Vuosikymmenten ajan Suomessa saatiin aikaan tuloksia, joita muualla maailmassa on vaikea uskoa todeksi. Mutta nyt maa on saapunut taitekohtaan. Viimeaikaiset poliittiset päätökset uhkaavat heikentää tämän menestyksen perustuksia. On aika tuoda julkisuuteen suomalaisen asunnottomuustyön saavutukset ja se, mitä ollaan vaarassa menettää. Näkyvyys on ratkaisevaa – vain se, mikä tunnistetaan ja ymmärretään, voidaan myös suojella. Kun saavutukset tuodaan esiin ja ymmärretään, yhä useampi on valmis puolustamaan niitä.

Asunnottomuutta ei saa koskaan hyväksyä yhteiskunnan pysyväksi osaksi. Suomella on jotain poikkeuksellista ja puolustamisen arvoista: yhdessä rakennettu, todistetusti toimiva vaihtoehto asunnottomuudelle. Se on ylpeyden aihe ja perintö, jota on syytä suojella.

Olen saanut omassa työssäni oppia, kuinka vaikeaa asunnottomuuden poistaminen on – ja kuinka helposti tilanne voi huonontua. Älkää antako sen tapahtua Suomessa. Tarvitsemme teitä, pohjantähteämme, loistamaan kirkkaammin kuin koskaan.