Asunnottomuus ja mielen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä

Mielenterveysviikolla on tärkeää muistaa, että asuminen ja mielenterveys ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Ilman pysyvää kotia ihminen joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa, mikä kuormittaa mieltä ja voi pahentaa mielenterveyden ongelmia. Asunnottomuus ei ole vain yhteiskunnallinen haaste, vaan elämäntilanne, joka vaikuttaa suoraan ihmisen hyvinvointiin.
Kun ihminen ei tiedä, missä viettää seuraavan yönsä, arki täyttyy epävarmuudesta ja turvattomuudesta. Pitkittynyt epävarmuus asumisesta tai seuraavan yön majapaikasta voi johtaa unettomuuteen, masennukseen ja mielenterveyden kuormittumiseen. Asunnottomuuden ei tarvitse edes olla pitkittynyttä, sillä jo pelkkä asunnon menettämisen uhka aiheuttaa helposti voimakasta stressiä sekä häpeää.
Monet asunnottomat joutuvat kohtaamaan väkivaltaa, hyväksikäyttöä, pelkoa, epäasiallista kohtelua ja syrjintää. Kun omaa kotia tai turvapaikkaa ei ole, elämä muuttuu jatkuvaksi varuillaanoloksi. Tilanne on erityisen vaikea nuorille ja naisille, jotka voivat olla alttiita monenlaiselle hyväksikäytölle asunnottomuuden aikana. Kun ihminen joutuu pelkäämään joka yö, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, on mahdotonta keskittyä muuhun kuin selviytymiseen. Tällaiset kokemukset voivat jättää pitkäkestoisia jälkiä mielenterveyteen.
Syrjäytyminen ja stigmat vaikeuttavat avun saamista
Asunnottomuus voi eristää ihmisen täysin muusta yhteiskunnasta. Ilman vakituista osoitetta sosiaaliset suhteet voivat katketa, ja tunne siitä, että kukaan ei näe tai välitä, voi johtaa masennukseen ja omanarvon tunteen heikkenemiseen. Moni asunnoton kokee häpeää tilanteestaan, jota muiden ihmisten epäasiallinen käytös ja leimaavat asenteet voivat lisätä entisestään.
Kun itsetunto heikkenee, avun hakeminen voi tuntua vaikealta tai jäädä kokonaan tekemättä. Palvelujen piiriin pääsy voi olla asunnottomalle vaikeaa, sillä ilman vakinaista osoitetta on hankalaa saada tehtyä ajanvarauksia tai sovittua käyntejä. Monet asunnottomat jäävätkin palvelujen ulkopuolelle, vaikka tarve olisi suuri.
On yleinen harhaluulo, että päihteet ovat pääasiallinen syy asunnottomuuteen. Usein päihteitä käytetään selviytymiskeinona, sillä ne voivat tarjota hetkellisen helpotuksen stressiin ja ahdistukseen. Pitkällä aikavälillä päihteiden käyttö vaikeuttaa avun saamista ja pahentaa tilannetta. On myös syytä muistaa, että asunnottomuus ei vähennä kenenkään päihteiden käyttöä.
Koti on edellytys toipumiselle
Asunnottomuuden ennaltaehkäisy on myös mielenterveystyötä. Suomalainen Asunto ensin -malli on osoittanut, että pysyvä koti on perusta, jonka päälle voidaan rakentaa muuta tukea. Kun ihmisellä on turvallinen paikka asua, hänellä on mahdollisuus hakea apua ja tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia.
Asunnottomuustyössä pyritään ennen kaikkea siihen, että jokaisella olisi pysyvä koti ja mahdollisuus elää turvassa ja omannäköistä elämää. Koti luo pohjan, jonka varaan muu hyvinvointi voi rakentua. Mielenterveysongelmia ei voi hoitaa, jos ihminen joutuu keskittymään vain seuraavan yön selviytymiseen.
Mitä voimme tehdä yhdessä?
Puuttua ajoissa. Jos joku läheinen tai tuttava kamppailee asunnon menettämisen uhan kanssa, tuetaan häntä jo ennen kuin tilanne kriisiytyy.
Vaikuttaa rakenteisiin. Hyvinvointialueiden ja kuntien täytyy varmistaa, että palvelut ovat saavutettavia myös asunnottomille ja asunnottomuuden uhkaamille.
Poistaa stigmaa. Asunnottomuus ei ole yksilön epäonnistuminen, vaan yhteiskunnallinen ongelma, johon löytyy ratkaisuja.