Asuminen tarkoittaa hyvää ruokaa ja kavereita
Aurinko paistaa sisään isoista ikkunoista, jotka kiertävät talon alimman kerroksen yhteistiloja. Tilan kaikki kalusteet ovat värikkäitä ja uudenkarheita. Olohuonemaista tilaa reunustaa löhöilyyn sopiva sohvanurkkaus. Tunnelma on odottava, sillä tiloissa tavallisesti pörräävät asukkaat ovat töissä. Meno yhteistiloissa alkaa vasta alkuillasta.
Ollaan Tampereen Kangasalla, syksyllä 2016 valmistuneessa Suoraman Helmessä, jossa alakerran yhteistilasta, Kuussalongista, vastaa Kangasalan kunta. Kunta vuokraa M2-Kodeilta tiloja kehitysvammaisten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen.
Tämä on sairaan kiva, onnellisen pojan koti.
Yläkerrassa asuu Marko Salonen, 24, yksi palveluasukkaista. Markon koti on samanmuotoinen kuin Even koti, sisustus on tosin pelkistetympi, käsin virkattuja peittoja tai tyynyjä ei näy. Niiden sijaan olohuonetta reunustavat kosketinsoitin, kitara ja tietokone.
Marko sanoo kotinsa olevan ”sairaan kiva, onnellisen pojan koti”. Hänelle onnea tuovat hyvä ruoka ja kaverit, joita on sekä töissä että kotitalossa. Kavereiden kanssa jutellaan ja katsotaan televisiota Kuussalongin yhteistiloissa. ”Talossa asuu mukavaa porukkaa ja kaikkien kanssa moikataan”.
Tärkeintä Markolle elämässä on musiikki, jota hän on tehnyt yli kymmenen vuotta. Päivisin Marko käy töissä Pähkinäkallion toimintakeskuksessa, mutta vapaa-aika menee musiikin tekemiseen, säveltämiseen ja sanoittamiseen. Haaveena on päästä esiintymään lavalla.
Kotona on tärkeää oma rauha, sillä kotona syntyvät myös ideat musiikkiin. Kappaleet kertovat elämästä ja luonnosta. Yhden laulun hän on tehnyt myös Suoraman Helmelle sisään muuttaessa. Sen nimi on ”Kuinka pullan saan”.
Marko kertoo, että kappale vain alkoi soida hänen päässään. Sanoitukset kertovat asumisen ilosta ja mukaan on päässyt myös pari riviä tytöstä, johon Marko on ollut ihastunut. Kappale on esitetty alakerran salongissa.
Kehuja tuli. Yleisön viihdyttäminen on Markolle palkitsevaa. ”Haluan välittää ihmisille hyvän mielen biisien kautta”.