Elämää eri rytmeissä
Kello 06:15
Mikan kaksosilla on erehtymätön sisäinen herätyskello. He heräävät aina tasan kello 6.15. Kaksivuotiaiden nälkä on kiljuva, joten puurot syödään välittömästi heräämisen ja vaipanvaihdon jälkeen.
Mika tekee mielenterveyshoitajana kolmivuorotyötä. Tänään hän menee töihin iltapäivällä, joten aamupäivä on kaksosten, Hertan ja Hermannin.
Kun Mika aamiaisen jälkeen lähtee kaksosten kanssa metsään, naapureita ei rappukäytävässä juuri näy.
”Tässä talossa tehdään niin paljon erilaisia vuorotöitä, että kaikki taitavat lähteä velvollisuuksiinsa eri aikaan. Rapussa ja pihoilla törmää useimmiten kaltaisiimme pikkulapsiperheisiin ja eläkeläisiin.”
Kello 07:00
Pia on kello seitsemältä jo työhuoneessaan kuntoutuspoliklinikalla. Hän on lähtenyt matkaan kello 6.20 raitiovaunulla, eväsleipä taskussa. Aamukahvin hän juo vasta töissä.
Pia on toimintaterapeutti, joka auttaa neurologisista sairauksista kärsiviä kuntoutumaan. ”Parasta työssä on nähdä potilaan toipuvan ja suoriutuvan arkiaskareista, jopa pääsevän takaisin kiinni työelämään.”
Kello 08:30
Eeron koulu alkaa Kätilöopistolla kello 8.30. Hän hakee kahvin ja alkaa kuunnella luentoa hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä. Ennen tätä on syöty aamiaiset koko perheen voimin ja viety yksivuotias Emil päiväkotiin. Puoli yhdeksältä ollaan siis jo ”todella hereillä”, kuten kahden lapsen isä ja opiskelija itse asian ilmaisee.
Eero on aikuisopiskelija opintojensa alussa. Hän opiskelee ammattikorkeakoulussa sosionomiksi.
”Meitä on viitisenkymmentä samalla vuosikurssilla. Ainakin kymmenellä on lapsia, joten en ole omituisuus.”
Eeron perheen arki toimii tehokkaalla aikatauluttamisella. Arki pitää sisällään kaksi lasta, Ulla-vaimon päivätyöt ja iltaopinnot, Eeron opiskelut, bänditreenit ja jääkiekkoharrastuksen.
”Mahtavaahan se olisi, kun ei tarvitsisi kalenterin kanssa elää näin tiiviisti yhteiseloa. Mutta levätään sitten eläkkeellä.”
Kello 6.15
Mikan kaksosilla on erehtymätön sisäinen herätyskello. He heräävät aina tasan kello 6.15. Kaksivuotiaiden nälkä on kiljuva, joten puurot syödään välittömästi heräämisen ja vaipanvaihdon jälkeen. Mika tekee mielenterveyshoitajana kolmivuorotyötä. Tänään hän menee töihin iltapäivällä, joten aamupäivä on kaksosten, Hertan ja Hermannin. Kun Mika aamiaisen jälkeen lähtee kaksosten kanssa metsään, naapureita ei rappukäytävässä juuri näy. ”Tässä talossa tehdään niin paljon erilaisia vuorotöitä, että kaikki taitavat lähteä velvollisuuksiinsa eri aikaan. Rapussa ja pihoilla törmää useimmiten kaltaisiimme pikkulapsiperheisiin ja eläkeläisiin.”
Kello 7
Pia on kello seitsemältä jo työhuoneessaan kuntoutuspoliklinikalla. Hän on lähtenyt matkaan kello 6.20 raitiovaunulla, eväsleipä taskussa. Aamukahvin hän juo vasta töissä. Pia on toimintaterapeutti, joka auttaa neurologisista sairauksista kärsiviä kuntoutumaan.
”Parasta työssä on nähdä potilaan toipuvan ja suoriutuvan arkiaskareista, jopa pääsevän takaisin kiinni työelämään.”
Kello 8.30
Eeron koulu alkaa Kätilöopistolla kello 8.30. Hän hakee kahvin ja alkaa kuunnella luentoa hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä. Ennen tätä on syöty aamiaiset koko perheen voimin ja viety yksivuotias Emil päiväkotiin. Puoli yhdeksältä ollaan siis jo ”todella hereillä”, kuten kahden lapsen isä ja opiskelija itse asian ilmaisee. Eero on aikuisopiskelija opintojensa alussa. Hän opiskelee ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. ”Meitä on viitisenkymmentä samalla vuosikurssilla. Ainakin kymmenellä on lapsia, joten en ole omituisuus.” Eeron perheen arki toimii tehokkaalla aikatauluttamisella. Arki pitää sisällään kaksi lasta, Ulla-vaimon päivätyöt ja iltaopinnot, Eeron opiskelut, bänditreenit ja jääkiekkoharrastuksen.
”Mahtavaahan se olisi, kun ei tarvitsisi kalenterin kanssa elää näin tiiviisti yhteiseloa. Mutta levätään sitten eläkkeellä.”
Kello 12:00
Mika odottelee kello 13 alkavaa työvuoroaan ja siivoilee. Hän valmistelee etukäteen kaksosten päivällistä, jonka vaimo tarjoilee näille muutamaa tuntia myöhemmin, tasan kello 17. Kaksosille on luotu jämpti päiväjärjestys, jota noudattamalla taaperot pysyvät hyväntuulisina. Mutta siivoilua, sitä riittää Mikalle ja Mikan vaimolle – koko ajan.
”Kämppä ’räjähtää’ helposti. Meitä on neljä ihmistä 73 neliössä. Meillä on paljon leluja ja muita lasten tavaroita. Ne kerätään lattioilta, kun kaksoset menevät päiväunille. Unien jälkeen ne leviävät heti uudestaan.”
Kello 15:00
Pian työpäivä loppuu joka arkipäivä kello 15, jolloin iltaa ja vapaa-aikaa on vuorokaudessa vielä paljon jäljellä. ”Kun pääsen kotiin, en enää ajattele työasioita.”
Iltaisin Pia ottaa omaa aikaa lähtemällä uimahalliin tai juoksemalla pitkin kaupunginosan kallioita. Hän tykkää myös leipoa. Kotiin hän tekee usein korvapuusteja tai porkkanakakkua, erikoisemmat kokeilut säästetään juhliin tai viedään töihin.
Pian harrastuksiin kuuluu myös talotoimikunnan jäsenyys. Parhaillaan toimikunnassa suunnitellaan kerhohuoneen remonttia. Tavoitteena on entistä monikäyttöisempi kerhotila, josta olisi iloa yhä useammalle asukkaalle.
Pia on perheineen asunut samassa talossa kohta 12 vuotta.
”Talossa on tuttuja vuosien takaa. Tiedän monta ovea, joiden takaa voisin mennä hakemaan apua hätätilanteesa. Se on kiva tieto.”
Kello 16:00
Eeron koulupäivä loppuu kolmelta tai neljältä. Koulun jälkeen hän suuntaa tarhan kautta kauppaan ja kotiin.
Jos Eerolla on tentti, hän livahtaa illaksi kirjastoon lukemaan. “Koulunkäynti on nyt mun duunia. Haluan valmistuttuani työskennellä vanhusten tai maahanmuuttajien sosiaaliohjaajana.”
Ainoa asia, mikä tuottaa opiskelijaperheessä päänvaivaa, on raha. Sitä ei tietenkään ole paljoa.
”Onneksi vaimo käy säännöllisissä töissä, hän on ammatiltaan kirjanpitäjä. Hän pitää perheemme kulut kurissa ja tietää koko ajan, missä mennään. Yksikään lasku ei tule yllätyksenä”, Eero sanoo.
Kello 21:00
Pia kirjoittaa runoja. Hän käy joka toinen torstai luovan kirjoittamisen kurssia, jonka kotitehtävänä on pitää unipäiväkirjaa ja kirjoittaa runoja sen pohjalta.
”Kirjoittaminen on minulle tärkeä tapa järjestellä itseäni ja ajatuksiani.”
Samaan aikaan sairaalassa Mika lopettaa työvuoronsa ja hyppää pyörän selkään. Hän on kotona kymmenessä minuutissa.
Kello 22:00
Mika on hiipinyt kotiin. Kaksoset ovat jo sikeässä unessa. Hän avaa kirjan ja alkaa lukea, mutta ei pääse kovin montaa sivua eteenpäin. Väsymys painaa silmät kiinni. Muista asunnoista kuuluu vaimeita ääniä. Hyvin vaimeita.
”Tämä meidän rappumme on ollut todella rauhallinen sen jälkeen, kun haukkuva koira muutti pois. Yläpuolellamme asuu lapsiperhe, mutta harvoin kuulee mitään elämisen ääniä.”
Pia antaa itselleen luvan katsoa hetken televisiota, mutta vain hetken.
”Olen luvannut itselleni, että olen nukkumassa kello 22.30 joka ilta. Se kannattaa. Aamulla ymmärrän, miksi.”
Pia laittaa jälleen puhelimen herätyskellon soimaan kello 5.30.