Elämää ensimmäisessä omassa kodissa
“Olen nukkunut viime yönä kolme tuntia.”
Viljami Miekkavaara, 20, avaa yksiönsä oven ja näyttää hieman väsyneeltä. Aamukahvi tippuu avokeittiössä, ehkäpä kahvi kohta piristää. “Ei, en ole ollut bilettämässä. Olen ollut kotona ja koonnut sänkyä.”
41 neliön pikkukodissa on tosiaan makuualkovissa uusi, muhkea sänky. Tämä Ikean huonekalu tuli kotiinkuljetuksena iltasella ja toiminnan miehenä Viljami alkoi koota sitä heti. Yrityksen ja erehdyksen kautta ja kaverin avustamana valmista tuli minuuttia vaille kolme aamuyöllä.
Tällaiset suunnittelemattomat ohjelmanumerot ovat jotain sellaista, mistä Viljami suuresti nauttii ensimmäisessä omassa kodissaan. Saa tulla ja mennä niin kuin haluaa, ja tehdä mitä huvittaa. Kunhan ei häiritse naapureita, siitä Viljami on tarkka.
“En halua, että naapurit pitävät minua mekastavana nuorena. Jos pidän juhlia, lähdemme hyvissä ajoin kaupungille jatkoille.”
Fiksu rahankäyttö vaati opettelua
Viljami on asunut Leinelän-kodissaan Vantaalla reilun vuoden. Hän muutti pääkaupunkiseudulle 6000 asukkaan Viitasaarelta. Tarkoitus oli aloittaa opinnot, mutta valmennuskurssilla hän huomasi, ettei ala kiinnostanutkaan ja jätti menemättä pääsykokeisiin.
Sen sijaan on löytynyt vakituinen työpaikka. Viljami on se rauhallinen ääni, joka neuvoo, mitä tehdä, kun tien päällä pulaan joutuneet soittelevat vakuutusyhtiön antamaan hätänumeroon.
Työ on kolmivuorotyötä ja tänään on vapaapäivä. Viljami tekee lähtöä kauppaan, sillä illalla hän pitää pienet bileet kavereilleen. “Ajattelin leipoa karjalanpiirakoita, mutta vähäisten yöunien takia taidan päästää itseni helpommalla ja ostaa pakasteita”, hän suunnittelee.
Oli siinä vähän opettelua, että ruokakaapit eivät täyty, jos ei itse käy kaupassa ja aamuksi ei ole puhtaita sukkia, jos ei ole muistanut pestä pyykkiä. Eniten opeteltavaa oli raha-asioissa, ja rahankäyttö olikin opeteltava kantapään kautta. Pari kertaa piti soittaa äidille, että ohhoh, tilillä on 14 senttiä ja palkka tulee vasta viikon kuluttua.
“Kun asui kotona, pystyi käyttämään rahansa hauskuuksiin. Nyt täytyy ensin laittaa rahaa tylsiin juttuihin ja jos sitä jää, sitten vasta hauskuuksiin. Viitasaarella pystyi kävelemään joka paikkaan, nyt pitää maksaa miltei 110 euroa seutulipusta joka kuukausi.”
Elämä pääkaupunkiseudulla on kallista ja houkutuksia paljon. “Ruokakin on kalliimpaa kuin Keski-Suomessa. Ja houkutuksia riittää: välillä on kiva käydä after workeillä tai Tallinnassa.“
Kodin pitää tuoksua raikkaalta
Viljami pyyhkäisee leivänmurut työtasolta. Illan kutsuja varten ei tarvitse siivota, sillä Viljamilla on aina siistiä. Viljami tykkää siitä, että koti tuoksuu raikkaalta eikä eilisen ruuilta.
Sisustusostoksiin on ensimmäisessä omassa kodissa mennyt rahaa. Viljami on vähitellen ja harkiten kalustanut kotiaan, jonka ilmeestä hän on tarkka. Tavaraa ei saa olla liikaa ja väriharmonia pitää olla kohdillaan.
”On tärkeää, että koti tuntuu kodilta. Olen vähän sisustajatyyppi: katselen kaupungilla valaisimia ja esineitä sillä silmällä, että sopisiko kotiin.”
Seinän maalaaminenkin tuli opeteltua, kun Viljami halusi vaihtelua valkoisiin seinäpintoihin. Olohuoneessa on nyt harmonisen harmaa päätyseinä. Oikea sävy löytyi M2-Kotien omasta värikartasta ja maalit maksoi vuokranantaja.
Välillä iskee koti-ikävä
Viljami on puhelias ja sosiaalinen nuori aikuinen, jolla on paljon kavereita, uusia ja vanhoja. Viitasaarelta on valunut muitakin ikätovereita pääkaupunkiseudulle töihin tai opiskelemaan. Myös sukulaisia asuu Etelä-Suomessa.
“Olen kyllä tuntenut itseni myös yksinäiseksi. Joskus, kun on hankalaa ja ulkona harmaata, tulee haikea olo ja hieman koti-ikävä. Samoin olo saattaa tuntua yksinäiseltä silloin, kun minulla on pitempi vapaa, mutta kaverit ovat töissä tai muualla menossa. Minullahan ei ole säännöllisiä viikonloppuvapaita.”
Tänään ulkona on harmaa lumimyrsky. Televisiossa soi Emmerdalen tunnusmusiikki. Viljamilla on tänään vapaapäivä, illalla tulee vieraita ja ostoslista on valmiina. Tänäänkin on sellainen ilta, että on ihanaa olla kotona – ensimmäisessä omassa kodissa.