Purjehtimalla uusia kokemuksia ja ystäviä

Purjeiden trimmaaminen, vinssillä hinaaminen, ylämessi, fenderit. Kun puhuu tämän nuoren kanssa, tulee olo että olisi kokeneen purjehtijan opeissa.

Todellisuudessa Ellalla on takanaan vasta kolme purjehdusta, mutta pitkäaikainen harrastus siintää jo mielessä. ”Olen vähän hurahtanut tähän purjehtimiseen”, Ella sanoo.

Y-Säätiön järjestämien purjehdusten innoittamana hän on vastikään liittynyt Suomen nuoriin purjehtijoihin. Ella on osallistunut purjehduksille kahtena peräkkäisenä kesänä ja nyt takana on myös lyhyempi syyspurjehdus.

Inkiväärin nakertamista ja auringonnousuja kannella

Muistot kesältä ovat yhä kirkkaat kuin peilityyni vesi. Parhaiten mieleen on painunut viimeinen ja haastavin purjehduspäivä.

”Aallot näyttivät kannelta katsottuna valtavilta ja vene keinui kuin Linnanmäen Viikinkilaiva. Liikkuminen oli haastavaa ja sisällä tuli helposti huono olo. Istuimme kaikki yhdessä kannella ja kierrätimme ringissä raakoja inkiväärejä. Nakersimme niitä, koska inkivääri kuulemma ehkäisee matkapahoinvointia.”

Päivät saattoivat alkaa aamuyöstä, kun piti nousta vahtiin ja huolehtia, että vene kulkee ja purjeet ovat kunnossa. Yöllinen vahtivuoro kesti neljä tuntia. Vaikka yövalvominen oli rankkaa, yölliset hetket olivat myös mieleenpainuvia. ”Oli hienoa seistä ruorin takana auringon noustessa. Tyyni meri oli uskomattoman kaunis, ja ihmiset ympärillä raukeita mutta tyytyväisiä.”

Ryhmässä jokainen sai olla oma itsensä

”Jos jotain on oppinut niin sen, että selviää vaikka mistä”, Ella sanoo. Väsymys veti ajoittain purjehtijoiden pinnan kireälle ja kova aallokko sai osalla purjehtijoista naaman valkoiseksi ja vatsan solmuun.

Vedenpitävät kansipuvutkaan eivät estäneet tyrskyjä kastelemasta ja flunssa oli tuttu vieras matkan varrella. ”Ääriolosuhteet tiivistivät yhteishenkeä ja huonoinakin hetkinä oli aina joku, jolle puhua.”

Muutamassa päivässä ryhmäläisistä tuli läheisiä ystäviä. Ensimmäisessä tapaamisessa kaikkia vielä jännitti, mutta tiivis yhdessäolo loi ystävyydelle erilaiset puitteet.

Aiemmin koulun kesken jättänyt Ella oli huojentunut siitä, että muillakin ryhmäläisillä oli elämässä moni asia kesken. Ryhmän ilmapiiri salli kaikkien olla omia itsejään.

Yhteisiä hetkiä veneellä olivat ruokailut. Merellä ruoka maistui ja ryhmään oli eksynyt muutama ammattikokkikin. Ruokalistalle mahtui niin kookoskanaa kuin tortillojakin, ja välillä leivottiin sämpylöitä ja pannukakkua.

Yhteinen kokemus yhdistää

Yhteisiä hetkiä vietettiin myös Klaipedassa, kun vene pysähtyi sinne Tall Ships Race -tapahtuman ajaksi. Maissa nautittiin festivaalitunnelmasta ja käytiin ravintolassa syömässä. Klaipedasta Ellalle jäi parhaiten mieleen retkipäivä, jonka hän vietti muutaman muun ryhmäläisen kanssa. Siihen kuului yksityinen rantapätkä, valkoinen hiekka, savukalan tuoksu ja 17 kilometriä pyöräilyä saaristomaisemissa.

Purjehdukselta jäi Ellalle viisihenkinen kaveriporukka, joiden kanssa tavataan säännöllisesti. Porukan kanssa on kyläilty toisten luona, tehty ruokaa, muisteltu purjehdusta, hengailtu puistossa ja keksitty milloin mitäkin. Lyhyessä ajassa viidestä purjehtijasta on tullut läheisiä ystäviä. ”Porukkamme on todella avoin ja ymmärtäväinen. Odotan jo innolla sitä, kun taas ensi viikolla kokoonnumme.”