Minna ja Matti kohtasivat ensimmäisen kerran kotitalonsa hississä Pirkkalassa. Flirtti muuttui rakkaudeksi, ja lopulta pari muutti samassa M2-Kotien talossa yhteiseen asuntoon.

On kylmä päivä marraskuun alussa vuonna 2016. Pirkkalalaisen M2-Kodin talon hissiin astuvan naisen syli on täynnä kukkia. Nainen on muuttanut taloon vasta viikkoa aiemmin, joten hän ei vielä tunnista miestä, joka tulee perässä ja painaa neljännen kerroksen nappia.

Nainen katsoo miestä valtavan kukkapuskansa yli, loisteputki luo pieneen tilaan kirkasta valoa. Pitäisi kai sanoa jotain.

Miehelle juolahtaa ajatus kukkien käärepaperista. Sanomalehtiprintissä on vanhanaikainen vakuutusyhtiön mainos.

”Eivätkös vakuutusyhtiöt aina valehtele”, mies ehtii lausahtaa leikillisesti.

Kymmenessä sekunnissa hissimatka on ohi. Mies ja nainen jäävät pois samassa kerroksessa, menevät omiin koteihinsa – mies hissinovesta vasemmalle, nainen oikealle.

Mies vetää oven kiinni perässään ja miettii: ”Ohoh, kukas tuo oli!”

Nainen myhäilee mielessään. Eipä naapuri tainnut arvata, että hän työskentelee vakuutusalalla!

Lyhyt kohtaaminen on liikauttanut jotain molempien sisällä.

Etsitkö vuokrakotia? Hae meiltä! 

Yhteinen koti samasta kerroksesta

Lähes kolme vuotta myöhemmin nainen, Minna Kärki, 53, tulee töistä ja ajaa hissillä kotiinsa neljänteen kerrokseen. Mies, Matti Valtamo, 61, on jo odottamassa.

Tällä kertaa osoite on sama. Nykyisin Minna ja Matti ovat pariskunta.

He muuttivat yhteiseen kotiin reilu vuosi sitten.

Muutto oli ehkä maailman helpoin, koska uusi koti löytyi, uskomatonta kyllä, samasta talosta ja samasta kerroksesta kuin molempien edelliset kodit.

”Parissa tunnissa kaikki kamat oli pyöräytetty tänne”, Minna kertoo.

”Sain suuni auki pihalla ja kysyin naapurilta, haluaisiko hän vaihtaa isommasta asunnosta pienempään”, Matti kertoo.

Nyt on hyvä näin. Koivujen latvat huojuvat tuulessa parvekelasien takana.

Rakkaus voi löytyä kotiovelta

Lienee aika harvinaista, että parisuhde saa alkunsa kotitalon hissistä. Usein toitotetaan, että jos haluaa löytää rakkautta, ei pidä jäädä kotiin kököttämään. Minnan ja Matin tarina on kuitenkin poikkeus, joka vahvistaa säännön. Rakkaus voi todellakin löytyä kotiovelta.

Kun Minna muutti M2-Kotien taloon, Matti oli asunut siellä jo yli vuodenkierron. Matti oli eronnut parikymmentä vuotta sitten. Hänellä oli ollut sinkkumiehenä monia suhteita, mutta ei varsinaisesti mitään vakavaa. Eron jälkeen hammasharja oli hänen mukaansa ollut aina omassa autossa ja matkakassi peräkontissa.

”Mukikaan ei ollut sopinut kenenkään kaappiin”, Matti kuvailee.

Minna taas oli eronnut yli kymmenen vuotta aiemmin, eikä hän ollut missään vaiheessa etsinyt uutta parisuhdetta. Hän oli varma siitä, että eläisi sinkkuna lopun elämäänsä.

”Ajattelin, että tämänikäinen nainen on miesmarkkinoilla aivan näkymätön. Luulin, ettei kukaan enää edes katsoisi päin.”

Kun sitten katsoikin, ensimmäinen tunne oli hämmennys. Elämällä oli vielä ihmeitä tarjottavana.

Penkkiurheilu yhdisti

Ensimmäisen hissimatkan jälkeen Minnalle ja Matille tuli monia pieniä kohtaamisia kotitalon pihalla. Matti ulkoili usein leikki-ikäisen tyttärenpoikansa kanssa, Minna taas ulkoilutti italianvesikoiraansa Inkeriä. Kerran Matti tuli pihassa Minnaa vastaan leikkiauto kädessään.

”Kysyin, mennäänkö leikkimään leluilla, kun mulla on tässä auto. Sä vastasit, että et pääse, kun sulla ei ole nukkea”, Matti muistelee.

Viikot ja kuukaudet kuluivat. Tuli jääkiekkokevät 2017. SM-liigan puolivälierissä pelasivat Tappara ja Ilves vastakkain, ja kävi ilmi, että Minna kannatti Ilvestä, kun taas Matti oli vankkumaton Tapparan mies. Yhteinen penkkiurheiluharrastus tuotti mukavaa, kiusoittelevaa sananvaihtoa.

Puheeksi tuli, että häviäjän kannattaja tarjoaisi lounaan tai kahvit läheisellä huoltamolla. Silloin oli jo selvää, että molemmat olivat kiinnostuneita toisistaan.

Lopulta ensitreffeille päädyttiin kuitenkin ruokaravintolaan. Matti tarjosi – siitä huolimatta, että Tappara vei mestaruuden.

”Siitä se kai alkoi sitten. Saunottiin ja vietettiin viikonloppuja minun luonani tuossa seinän takana”, Matti kertoo.

”Olin sitä toivonut salaa”

Kun Matti puhuu Minnasta, hänen äänensä pehmenee. Minna taas hymyilee koko olemuksellaan jutellessaan Matille. Vaikuttaa siltä, että molemmat ovat onnellisia toistensa kanssa ja ylpeitä toisistaan.

Nyt arkeen kuuluu kokkailua, ulkoilua lähistön järvimaisemissa sekä saunomista oman asunnon saunassa. Matin lastenlapset käyvät kylässä, ja sen huomaa myös sisustuksesta: olohuoneen nurkassa pikkuväkeä odottaa punainen keinuhirvi. Minna on kukkaihmisiä, joten suurella ruokapöydällä on tälläkin hetkellä iso kimppu tuoreita leikkokukkia.

”Meillä on kotona aina kukkia”, Minna kertoo. Myös kohdatessaan Matin hississä, Minnalla oli sylissään kukkakimppu. Se oli syntymäpäivälahja omalle äidille.

Onpa yhteiseltä kotisohvalta todistettu myös kookkaan maakotkan vierailu naapuritalon katolla.

Naimisiinmenoa Minna ja Matti eivät suunnittele ainakaan tällä hetkellä.

”Juhlitaan muuten”, Minna sanoo, ja lisää:

”Nyt ei ole sellaisia paineita naimisiin menosta kuin nuorempana. Tietää pärjäävänsä myös yksin.”

Matilla on oma ikääntyminen jo mielessä. Hän pohtii, että nykyisin on yksinkertaisesti mukavaa, kun töistä tullessa joku on kotona odottamassa tai ainakin tulossa omista töistään yhteiseen kotiin.

”Olin mä sitä varmaan toivonut salaa.”

Teksti: Sanna-Kaisa Hongisto, kuvat: Marjaana Malkamäki

Tags: , ,

Mitä mieltä olit tarinasta?