Turvallinen, viihtyisä ja vieraanvarainen arkiympäristö tukee ikäihmisten hyvinvointia

Asuinympäristöllä ja -yhteisöllä tiedetään olevan suuri vaikutus arjen sujuvuuteen ja hyvinvointiin. Ympäristön viihtyisyys, hyvät lähipalvelut ja yhteisöllisyys tukevat arkea, ja muodostavat tärkeän osan arjen turvaverkkoa.

Ikääntymistutkimuksessa on jo pitkään tutkittu asuinympäristön pysyvyyden vaikutuksia ja etuja ikääntyneiden arkeen. Yhteiskunnassamme ajatellaan, että ikääntyneen on hyvä asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Sitä varten tarvitaan laadukkaita palveluita kotiin ja sen lähelle, mutta myös yhteisöllisyyttä tuomaan kokemusta osallisuudesta oman kodin lähiympäristössä.

Yhteisöllisyyden haasteet nyky-yhteiskunnassa

Yhä useampi suomalainen asuu yksin, ja yhä harvempi tuntee naapureitaan. Kyläily ja naapuriapu on suurten kaupunkien asumiskulttuurissa harvinaista. Talkoot rajoittuvat usein taloyhtiön kevät- ja syystalkoisiin. Lähimmäisestä välittäminen näkyy nykyisin enemmän solidaarisuutena kuin käytännöllisenä naapuriapuna, jolloin laajempi yhteisöllisyyden ajatus ei välttämättä näy käytännössä.

Jo kauan lehtien palstoilla ja kahvipöydissä on keskusteltu siitä, miten turvaverkkojen puute vaikuttaa lapsiperheiden arkeen, mutta vasta viime aikoina on alettu puhua, mikä niiden vaikutus ikääntyneiden elämään on. Aihetta kuitenkin lähestytään pääosin taloudellisena kysymyksenä hoivan järjestämisestä.

Ikäihmisten arjen tukena ovat julkisten tai yksityisten hoiva- ja tukipalveluiden lisäksi läheiset, verkostot ja naapuriyhteisö, mutta yhä useammin kolmas sektori toiminnoillaan, jotka täydentävät yksityisen ja julkisen sektorin tuottamia palveluita. Kolmannen sektorin merkityksellisyys pohjautuu aitoihin tarpeisiin muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa resurssit vaihtelevat, ja ihmiset kohtaavat myös päällekkäisiä haasteita omassa arjessaan. Osana arvokkaan ja aktiivisen vanhuuden turvaamista voidaan ikäihmisiä tukea kohti osallisuuden vahvistumista ja myös ikäerot ylittävää yhteisöllisyyttä.

Ratkaisuja osallisuuden ja yhteisön vahvistamiseen

Miten yhteisöllisyyttä voisi lisätä ikääntyneiden asuinympäristöissä? Millaisia vaikutuksia yhteisöllisyyden lisääntymisellä on ikääntyneiden hyvinvointiin?

Muun muassa näihin kysymyksiin Ikävoimaa-valmentajat etsii vastauksia. Etsivän ja kutsuvan vanhustyön kautta pyritään tavoittamaan yli 75-vuotiaita, joita julkiset palvelut eivät tavoita, tai joiden tarpeisiin palvelut eivät vastaa. Yhdessä heidän kanssaan suunnitellaan ja toteutetaan luovaa toimintaa heidän omassa asuinympäristössään.

Toiminta rakentuu osallistujien omien kiinnostuksen kohteiden ympärille, ja he määrittävät itse toiminnan sisällön. Yhteisöllinen tekeminen toteutetaan Guided Functional Peer Support (GFP) -mallin mukaisesti, jossa vahvistetaan mukana olevien taitoja ja voimavaroja ohjatun vertaistoiminnan kautta.

Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys vaikuttavat ikääntyneiden hyvinvointiin. Tarjoamalla ihmisille mahdollisuuksia tavata ja kutsua mukaan toimintaan yhdessä naapureiden kanssa vahvistetaan myös yhteisön vieraanvaraisuutta. Tarkoituksena on löytää käytänteitä myös laajemmin levitettäväksi ja esimerkiksi muidenkin asukasryhmien hyödynnettäväksi.

Parhaimmillaan ikääntyneiden tukeminen heidän arkiympäristöihinsä rakentuvassa osallisuudessa lisää hyvinvoinnin ja turvallisuuden kokemusta sekä ehkäisee yksinäisyyttä ja yhteiskunnallista syrjäytymistä. Tunne yhteisöön kuulumisesta ja me-henki lisäävät kokemuksia elämän mielekkyydestä.

Oleellista on myös tunnistaa niitä rajoitteita, jotka estävät osallisuuden kokemuksen toteutumista tai kaventavat toimijuutta, ja ideoida keinoja näiden rajoitteiden purkamiseen.

Vieraanvaraisessa yhteisössä jokainen voi tuntea olonsa hyväksi omana itsenään; uskaltaa tarjota tai pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Yhteisöön ja sen toimintaan on mahdollista osallistua ja vaikuttaa omien voimavarojen mukaan.