Auttamisen ilosta
Auttamishalu on systeemissäni
Rap-artisti Kana eli Marianna Alanen kuskaa kukkia palvelutaloihin ja turvakoteihin ja pelastaa Espanjan hylättyjä koiria. Hyvän tekeminen on koukuttavaa.
“Olet niin hyvä tyttö!”, huudahtaa asiakas palvelukeskuksen osastolla viisi ja pyytää saada halata Marianna Alasta.
Tämä ”tyttö” on tänään kukkaenkelinä. Marianna sai Finlandia-talon tapahtumassa käytetyt parikymmentä sinivalkoista kukkakimppua lahjoitettavaksi Kontulan palvelukeskukseen. Kukkakimput jaetaan iäkkäiden asukkaiden huoneisiin piristämään päivää.
Toimiminen kukkaenkelinä on vain yksi Marianna Alasen eli artisti ja juontaja Kanan vapaaehtoistöistä – mutta se on ehdottomasti iloisin.
”Olen käynyt kolme kertaa tässä palvelukeskuksessa ja saan aina yhtä lämpimän vastaanoton. Ekalla kerralla väänsin itkua, kun täällä oli niin liikuttavaa. Palvelukeskus on iso laitos, mutta meininki on hyvä”, Marianna sanoo.
Auttamishalu tulee sisältä
Idean Kukkaenkelit-projektiinsa Marianna sai Lontoosta, jossa toimii Floral Angels -liike. Sen ajatuksena on uusiokäyttää isoista tapahtumista, kuten messuilta ja suurista juhlista ylijääviä kukkia sellaisenaan tai sitomalla niistä uusia kimppuja. Kukkia viedään niin palvelutaloihin kuin päiväkoteihin, turvakoteihin ja vammaisten palveluasuntoihin.
”En ole floristi, mutta rakastan kukkia ja olen opiskellut puutarhatiedettä”, Marianna kertoo. Hän muistelee opintojensa jääneen hunningolle siinä vaiheessa, kun laulajan ja juontajan ura lähti nousukiitoon vuoden 2002 Popstars-laulukilpailun myötä.
Kukkaenkelinä toimiminen on vain yksi Mariannan hyväntekeväisyysprojekti. Hän auttaa myös lapsia toimimalla Lastenklinikoiden kummit ry:ssä. Kolmas Mariannalle tärkeä vapaaehtoistyö on hylättyjen eläinten auttaminen.
Hän on perustanut ystäviensä kanssa Dog Force One -yhdistyksen, joka avustaa hylättyjen koirien pelastustarhoja Espanjassa. Yhdistys kerää ruoka- ja tarvikelahjoituksia lähetettäväksi yhteistyötarhoille.
”Vapaaehtoistyö on minulle sisäinen pakko. En vain pysty keskittymään pelkästään vaikkapa omaan uraani. Olen vanha partiolainen, syntynyt auttamishalu systeemissäni.”
Auttaminen koukuttaa
Kana on yksityisyrittäjä, joten hänen työaikansa ovat joustavat. Joskus jäävät jopa palkkatyöt tekemättä, kun pitää kerätä kuormaa Espanjaan lähtevään rekkaan tai keskustella lahjoittajien kanssa. ”Vapaaehtoistyössä ei ole taloudellisesti järkeä, mutta henkisesti saan näistä töistä paljon.”
Kanan mielestä hyvän tekeminen koukuttaa kuin huume. Niin hyvä fiilis muiden auttamisesta tulee. ”Kun olen tiimin kanssa saanut ruokakuorman paketoitua Espanjaan, meillä on kaikilla niin mahtava fiilis ja paljon energiaa, että voisimme rakentaa Rooman samana päivänä.”
Ekalla kerralla väänsin itkua, kun täällä oli niin liikuttavaa.
Kiitoksesta tulee hyvä mieli
“Kyllä tässä tuntee itsensä nuoreksi mieheksi”, sanoo nastolalainen Heikki Paukkula, 76. Heikki on mukana veteraaneja auttavassa vapaaehtoistyössä. Hän on veteraanikummi, joka käy auttamassa viittä lähialueensa veteraania.
”Vanhin autettavistani on minua 21 vuotta vanhempi, mutta hän näkee vielä esimerkiksi lukea ihan hyvin. Yhdeksänkymppisten kanssa huomaa, miten elämä on mahdollisuuksia täynnä loppuun asti.”
Heikin autettavista kaksi asuu palvelutalossa ja kolme kotona. Kotona asuvia hän auttaa esimerkiksi kauppa- ja pankkiasioiden hoidossa. Palvelutalossa asuville ihan vain juttuseura on tärkeää.
”Joskus helppaan veteraaneja asioissa, jotka nykyisin tehdään tietokoneella eikä perinteiseen tapaan luukulla asioimalla. Esimerkiksi nettiajan varaaminen poliisille passin uusimista varten ei ole vanhemmalle ihmiselle mitenkään helppoa. Joku saattaa tarvita apua myös rahan nostamiseen automaatista.”
Hyvää elämää
Heikki huomauttaa, että vanhempaa ikäpolvea joutuu joskus myös patistamaan, että he käyttäisivät heille suunnattuja etuja ja palveluja. ”Kaupunki on järjestänyt taksikorttia ja lounasseteliä, mutta näillä ihmisillä on vahva omillaan pärjäämisen ihanne.”
Veteraanikummitoiminnan tavoitteena on taata jokaiselle halukkaalle veteraanille henkilökohtainen luottohenkilö eli kummi, jonka kanssa keskustella ja hoitaa käytännön asioita. Kummi huolehtii, että veteraani pysyy omatoimisena ja osallistuvana.
Veteraanityössä tulee väistämättä vastaan myös suru-uutisia. Onhan suomalaisten veteraanien keski-ikä jo yli 90 vuotta. ”On aina haikeaa, kun kuulee poisnukkumisista. Mutta se on elämän kiertokulkua.”
Sotaveteraanien ja heidän perheidensä kanssa toimiessaan Heikki on havainnut, miten erilaisia käsityksiä suomalaisilla on hyvästä ja kovasta elämästä.
Hänen mielestään monet veteraanit ovat tyytyväisiä elämäänsä ja tuntevat myös olevansa arvostettuja. ”Yhdeksänkymppiset veteraanit sinnittelevät pienillä eläkkeillään ja pärjäävät ihan hyvin. He elävät sillä, mitä tilille tulee.”
Kummi vie ihmisten ilmoille
Kun ikä tuo omat rajoitteensa liikkumiseen, elämä muuttuu herkästi yksinäiseksi. Siksi on tärkeää huolehtia, että ikäihmiset pääsevät ihmisten ilmoille ja näkemään muutakin kuin neljä seinää. Heikki kertoo kuskaavansa seuraavalla viikolla muutaman veteraanin Lahden rintamaveteraanien tapaamiseen.
Heikki lähti veteraanitoimintaan, kun häntä vuonna 2009 pyydettiin paikallisen rintamaveteraaniyhdistyksen sihteeriksi ja taloudenhoitajaksi. Veteraanit kiittävät kummejaan vuolaasti saamastaan avusta. Kiitos riittää antamaan vapaaehtoistyöntekijälle hyvän mielen pitkäksi aikaa. –
Kiitos riittää antamaan vapaaehtoistyöntekijälle hyvän mielen pitkäksi aikaa.
Vapaaehtoistyö opetti oma-aloitteiseksi
“Kun teki asioita muiden avuksi, tuli todella hyvä fiilis. Huomasi, miten pienillä asioilla toisia pystyy auttamaan.”
Laura Kuuluvainen muistelee viimevuotista Oman Muotoinen Koti -hanketta, jonka kautta hän kävi esimerkiksi kaupassa naapurin puolesta. Piipahtaminen lähikauppaan on 23-vuotiaalle kevyesti hoituva homma mutta iso apu vanhemmalle, ei niin ketterästi liikkuvalle ihmiselle.
Laura osallistui Y-Säätiön ja Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen Oman Muotoinen Koti -hankkeeseen yhdessä kämppiksensä ja kahden muun nuoren kanssa. Hankkeessa tehtiin 20 tuntia kuussa töitä naapuruston hyväksi.
Ihan puhdasta vapaaehtoistyötä kokeiluluontoinen hanke ei ollut, sillä nuoret saivat vastineeksi myös pientä palkkaa. Jokaiselle nuorelle löytyi oma tapansa auttaa: yksi keskittyi naapurien puhelin- ja tietokonepulmiin, toinen vahti lapsia pihalla. Porukalla vedettiin muistipelikerhoa ja sisäkeilailua palvelutalossa. Ikkunanpesuakin tuli harjoiteltua.
Vapaaehtoistyössä maailmankuva laajenee
Laura opiskelee kolmatta vuotta yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Hän kokee saaneensa hankkeesta taitoja, joista on hyötyä työelämässä.
”Opin oma-aloitteisuutta ja ihmistaitoja. En ollut aiemmin hirveän oma-aloitteinen, mutta hankkeessa piti tehdä itseään tykö. Kukaan ei aluksi tiennyt palvelustamme. Meidän piti markkinoida sitä, että naapurit voivat pyytää meiltä apua. Se oli hurjan opettavaista.”
Vain vuoden Kannelmäessä asunut lahtelaislähtöinen opiskelija tutustui töiden myötä naapureihin ja kuuli tarinoita, joita ei olisi muutoin kuullut. ”Vapaaehtoistyö laajensi maailmankuvaani. Rouva, jonka kanssa kävin ulkoilemassa kertoi, millaista Helsingissä oli menneinä vuosikymmeninä.”
Nyt Lauralla on koulussa meneillään loppukiri, ”kunnon tykitys” ennen valmistumista. Kun opinnot ovat valmiit, hän jatkaa varmasti vapaaehtoistyötä. ”Koulun jälkeen voisin mennä mukaan ystävätoimintaan ja ryhtyä kaveriksi vaikkapa maahanmuuttajalle tai yksinäiselle vanhukselle.”