Turvallisuuskävelyllä yhteisellä asialla

”Jos joku saa talossanne sairauskohtauksen, löytääkö ambulanssinkuljettaja helposti perille?”

Tätä kyselee varautumiskouluttaja Tanja Mannila Helsingin Pelastusliitosta Viljo Sohkasen katu 4:n kerhohuoneelle kokoontuneelta 12-päiseltä porukalta helmikuisena kirpeän pakkasen iltana. Tällaisia kysymyksiä pohditaan M2-Kotien turvallisuuskävelyllä, jossa kierretään katsomassa pihojen ja rappukäytävien riskitekijät. Samalla opitaan turvaamaan oma ja naapureiden lähiympäristö.

Nyt on menossa turvallisuuskävelyä edeltävä kokoontuminen. Keskustelussa kiinnitetään huomiota arkisiin asioihin. Niihin pieniin, mutta tärkeisiin yksityiskohtiin, joita ei ehkä arkipäivänä talossaan ja pihassaan tule ajatelleeksi.

Onko roskakatos hyvin valaistu ja siisti, ajelehtiiko roskia jaloissa? Menevätkö ulko-ovet lukkoon lähtijän takana? Osaavatko asukkaat käyttää veden pääsulkua?

Kyse on kaikkien yhteisestä asiasta: turvallisuudesta.

Ei kynnysmatoille, kyllä ovikoristeille

Porukka lähtee kävelylle. Pyörävarastossa kaikki kunnossa. Mitä nyt joku käyttää sitä myös kukkamullan ja pienten puutarhatarvikkeiden varastona. Pyörävaraston edessä kuulemma lähikoulun koululaiset käyvät tupakalla. Se ei ole varsinainen turvallisuusuhka, vaikka tietysti tumpit ärsyttävät asukkaita.

Kävelyllä tutkittiin rappukäytävän turvallisuustekijöitä koko ryhmän voimin.

Porukka kiertää rappukäytävissä. Yleensä huolta aiheuttavat käytäville jätetyt lastenvaunut ja rollaattorit. Nyt ei näy yksiäkään. Myöskään asukkaiden kynnysmattoja ei saisi pitää asuntojen ulko-ovien edessä.

“Jos asunnoista joudutaan poistumaan nopeasti hätätilanteessa, ne saattavat ruttaantua, pyöriä jaloissa ja vaikeuttaa siten pelastustöitä”, sanoo M2-isännöitsijänä toimiva Jorma Aalto.

Oikeastaan ainoa asia, mitä asukas saa rappukäytävässä pitää, on ovikoriste omassa ulko-ovessa. Esimerkiksi jouluna saa laitattaa ”kohtalaisen kokoisen” koristeen oveensa.

Ryhmä jää hetkeksi miettimään, minkä kokoinen on kohtalaisen kokoinen. “En ole vielä nähnyt kohtuuttoman kokoista”, sanoo kouluttaja Mannila nauraen.

Kellarivarasto muuttuu väestönsuojaksi 72 tunnissa

Porukka siirtyy ulos pakkaseen. Huomataan, että pihalla on pimeitä kulmia, vaikka ei kai pimeässä Suomen talvessa voi ihan täydellistä valaistusta ollakaan. Liukkauttakin löytyy.

Tällaisilla pakkasilla turvallisuuskävelijöiden muistiinpanovälineetkin saattavat jäätyä. Kamera on kävelylle hyvä dokumentointiväline.

Tarkkailkaa aina puita, kehottaa Tanja Mannila. ”Viime kesän myrskyssä kaatui puu ja rikkoi talostamme yhden parvekkeen katon”, kertoo talotoimikunnan puheenjohtaja Raili Uotinen.

Takaisin sisälle ja kellarivarastokopeille. Tämä tila toimii hätätapauksissa väestönsuojana. Silloin puiset varastokopit pitäisi tyhjentää ja purkaa 72 tunnissa, jotta asukkaat pääsevät turvaan esimerkiksi radioaktiiviselta laskeumalta.

Turvallisuuskävelyllä oppii paljon käytännön taitoja.

Raportointi on tärkeää

“Tähän olisi voinut käyttää viisi tuntia” miettivät osallistujat, kun reilun tunnin kierros on tehty.

Kaadetaan kahvia lämmikkeeksi. Olipas ulkona kylmä.

“On tärkeää, että jos turvallisuuskävely tehdään, se johtaa joihinkin toimenpiteisiin. Satsatkaa raportointiin”, sanoo Mannila. Kerhohuoneella täytetään lappu, joka menee tiedoksi muun muassa isännöitsijälle. Tänä iltana valaistuksen ja hiekoituksen parantaminen laitetaan välittömästi huollolle työn alle.

“Turvallisuuskävelyssä on hyvä olla mukana sekä talonsa tuntevia että ulkopuolisempia, jotka näkevät asioita uusin silmin”, toteaa mukana ollut asukashallinnon koordinaattori Kaisa Nisula.

“Kyllä. Ja turvallisuuskävelyssä laatu korvaa määrän eli on hyvä olla enemmän kuin yksi silmäpari, mutta liian ison porukan kanssa asiat rönsyilevät. Tiivis iskujoukko on paras”, komppaa kouluttaja Mannila.