Valokuvaaja valitsi autottoman elämän
Veera Korhonen laittaa hiuksensa kiinni ja surauttaa tehosekoittimessa marjasmoothien aamupalakseen. Hänen kotinsa sijaitsee aivan Porin keskustan tuntumassa. Kerrostaloasunto on 36-vuotiaan media-alan sekatyöläisen tukikohta.
Koti on myös hyvin hänen näköisensä. Valoisuutta riittää ja silmä poimii heti siellä täällä asuntoa muotibloggaajan mielenkiintoisia vaatteita. Ne jos mitkä ovat Veeran juttu. Koska koti on aivan ydinkeskustaa lähellä, ei Veeralla ole omaa autoa.
”Ajokortin saadessani mietin, että laitan rahani mieluummin jonnekin muualle kuin auton ylläpitoon. Se on ihan hirveän kallista. Lisäksi olen melkein aina asunut keskustassa. Sen ansiosta julkisen liikenteen käyttö on melko vaivatonta.”
Jalat kantavat
Veeran töihin kuuluu sekoitus ”vähän kaikkea mediaan liittyvää”. Hän valokuvaa, kirjoittaa blogia ja tekee mallin töitä. Veeran blogi Tyyliä Metsästämässä on yksi Suomen suosituimpia muotiblogeja. Kodin lattialla onkin toinen toistaan upeampia korkokenkiä somassa rivissä.
Liikkuvan työn vuoksi voisi helposti olettaa, että oman auton omistaminen olisi välttämätöntä. Helsingissäkin melkein viikoittain reissaava freelancer kuitenkin kumoaa kaikki oletukset.
”Valokuvaajalla on usein paljon kalustoa, ja siksi he tarvitsevat yleensä autoa. Minä olen karsinut kaluston sellaiseksi, että voin kantaa sen selässäni ja käsissäni.”
Lämmintä kyytiä edullisesti
Porissa julkinen liikenne toimii kohtuullisesti, mutta Veera ei ole pelkästään sen varassa. Talvisin hän kävelee, kesäisin pyörän polkimet viuhuvat. Joskus autoa saa lainaksi avomiehen vanhemmilta. Siitä on apua, kun tiedossa on vaikka joululoman reissu Himokselle. Kohtuullisia matkoja hän kulkee myös taksilla.
Kuutisen kertaa vuodessa Veera vuokraa auton keikkamatkoille. Silloinkin hän usein saa laskuttaa asiakkaaltaan matkakulut, jolloin vuokrakulut eivät jää omasta pussista maksettaviksi.
Veera kaivaa viime vuoden kuitteja ja naputtelee laskimella nopeasti menonsa.
”Kaikkiaan minulla näyttää menneen kuukaudessa keskimäärin 200 euroa kulkemisiin. Sillä hinnalla ei autoa ylläpidetä. Taksilla ajamista moni tuttava kummastelee. Että se on kallista. Mutta eihän se ole. Parikymppiä matkasta lämpimässä ja turvallisessa autossa on aika vähän.”
Ylle villaa ja kashmiria
Tänään Veera suuntaa työhuoneelleen matkakeskuksen viereen. Se on kätevällä paikalla yhteyksiensä puolesta. Vierestä pääsee niin kaukoliikenteen bussiin kuin junaan ja tänäänkin hänet käyttämään Porin kaupungin Citylinjaan.
”Citylinja on tosi näppärä ja maksaa euron suuntaansa. Aivan huippua. Pääsen sillä työhuoneeltani Satakunnan Kansan toimitukseen, jossa myös työskentelen. Oikeastaan siis ovelta ovelle lämpimässä bussissa.”
Veera on pakannut reppunsa jo valmiiksi ja pukee nyt ylleen ulkokamppeita. Hän on hieman tinkinyt ulkonäköasioista valitessaan autottoman elämän. Hyvät kengät, lämmin vaatetus ja reppu ovat freelancerin luottovarusteet. Niillä jaksaa tallustaa pidemmänkin matkan.
”Korollisilla nilkkureilla ei kävellä pitkästi, vaikka ne kuinka hienolta näyttävätkin”, hän tuumaa ja sitoo hopeisten talvikenkiensä nauhoja.
”Toisaalta, olen saanut hyvän syyn panostaa mahtaviin lämpöisiin vaatteisiin. Rakastan villaa ja kashmiria. Ne pitävät lämpimänä kovemmillakin pakkasilla.”
”Tykkään ajaa!”
Veera sai kunnon kosketuksen autojen maailmaan jo nuorena. Hänen isällään oli autopeltikorjaamo.
”Isä laittoi minut ajamaan asiakkaiden autoja, jotta opin käsittelemään erilaisia menopelejä. Se oli viisasta! Monia autoja ajaneena osaan myös arvostaa hyviä yksilöitä. Olen aina ollut kiinnostunut autoista ja tykkään ajaa.”
Autoton elämä ei ole Veeralla niinkään ympäristökysymys, mutta on hän sitäkin pohtinut. Tällä tavoin paljon vaatteita ja kenkiä rakastava ja ostava pienentää hiilijalanjälkeään. Lentokoneessakin hän on istunut viimeksi pari vuotta sitten.
Pari parkkisakkoa
Veeralla ja hänen puolisollaan oli auto hetken aikaa muutama vuosi sitten. Se oli enemmänkin hankalaa kuin helpotus. Keskustassa piti aina etsiä parkkipaikkaa, sillä omaa ei ollut. Ja usein autoa piti siirtää päivän aikana, ettei aamulla olisi ollut sakkolappua ikkunassa odottamassa. Ja silti näin tapahtui useampaankin otteeseen.
”Niin kauan kun asumme keskustan tuntumassa, eikä mitään pakottavaa syytä auton hankintaan tule, emme hanki autoa. Näin kuukaudessa jää rahaa enemmän kaikkeen muuhun.”