Elämää M2-Kodeissa – Yhdessä laulaminen tekee hyvää
Oon ehkä perhonen, nauraen, leikkien / käyn illoin kaupungilla, hauskaa seuraa saan / koskaan ei tietää voi onko jo aamunkoi / kun lento päättyy, ja käy perho nukkumaan…
Perhonen-kappaleen sanat vaihtuvat kerhohuoneen takaseinälle ripustetussa taulutelevisiossa sävelen tahtiin. Heikki Litun säveltämä ja Tuula Valkaman sanoittama ikivihreä saa kuulijan keinahtelemaan hiljalleen. Karaokeilta on hyvässä vauhdissa M2-Kodissa Lahden Hakatorneissa.
Mikrofoni on Liisa Kurikalla, mutta myös muut karaokeiltaan osallistujat laulavat mukana. Näin on sovittu: kaikki saavat laulaa ja osa kappaleista on jo etukäteen päätetty yhteislauluiksi.
Karaokeisäntä Jouni Karvosen listoilla on jo ainakin parisenkymmentä varausta. Uralin pihlaja, Sokeripala, Liisa pien, Akselin ja Elinan häävalssi, Carmen Sylva… Valtaosa illan ohjelmasta on vanhoja, melankolisia valsseja ja tangoja karaokelaulajien lapsuudesta ja nuoruudesta 1940–1960-luvuilta.
Joka toinen viikko järjestettävä karaokeilta kerää parhaimmillaan yhteen kolmikymmenpäisen joukon asukkaita. Laulaminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on yhdessäolo. Moni tulee karaokeen tapaamaan naapureitaan ja vaihtamaan ajankohtaisia kuulumisia.
Talotoimikunnan emännät, näin Hakatorneissa tituleerataan yhteisten tapahtumien ruokapuolesta vastaavia, leipovat ja kahvitkin keitetään. Usein merkkipäiviä viettävä tuo karaokeiltaan herkkuja.
Tällä kertaa talotoimikunta on tosiaankin pistänyt parastaan kuultuaan, että paikalle tulevat myös toimittaja ja valokuvaaja. Pöytä notkuu vielä uunilämpimiä karjalanpiirakoita, muffineja ja korvapuusteja. Voissa ja sokerissa ei ole säästelty, niin suussasulavia pullat ovat.
Ilta on muutenkin erityinen, sillä yksi osallistujista, Ritva Salovaara, täyttää 78 vuotta. Hänelle lauletaan illan ensimmäinen kappale: Paljon onnea vaan!
”Tärkeintä on saada ihmiset ulos kodeistaan. Etteivät he vain istua nökötä neljän seinän sisällä. Erityisen tärkeää tämä on talvisin, kesällä ihmiset viettävät muutenkin aikaa pihalla”, Hakatornien talotoimikunnan pääemäntä Terttu Koivisto tiivistää karaoken ja muiden yhteistapahtumien merkitystä.
Koivisto myöntää, että yhteisöllinen toiminta on tärkeää talotoimikunnan jäsenillekin. ”Onhan tämä välillä vähän rankkaakin, kun satapäiselle joukolle valmistetaan joululounasta tai laskiaisriehaa. Mutta yhdessäolo ja yhdessä tekeminen pitävät myös meidät talotoimikunnan aktiivit virkeinä.”
Bingosta grillijuhlaan ja Ikea-reissuun
Hakatornit on Suomen suurin M2-Kotien kohde. Aivan Salpausselän hiihtostadionin kupeessa sijaitsevassa, 1950-luvulla rakennetussa kohteessa on seitsemän kymmenkerroksista taloa. Asuntoja on lähes 400. Kerhohuoneitakin on kahdeksan erilaista.
Karaoke on vain yksi aktiivisen yhtiön yhteisöllisestä toiminnasta. ”Bingo, kevättalkoot, grillijuhlat, laskiaisrieha, yhteislenkit, kahdesti vuodessa retki Ikeaan, risteily Vääksyn kanavalle”, talotoimikunnan puheenjohtaja Pauli Teräväinen listaa asukkaiden yhteistä tekemistä.
Yhteisöllisyys lähtee Teräväisen mukaan aktiivisista ihmisistä, mutta puitteetkin auttavat.
”Harvassa taloyhtiössä on näin monipuoliset harrastustilat. Meillä on kuntosali, biljardi-, pöytätennis- ja darts-sali. Voi käydä nikkaroimassa, ompelemassa ja kutomassa mattoa. Tietokoneen käyttöön saa opastusta yhteen kerhohuoneeseen perustetussa kirjastossa, verenpaineetkin saa mitattua. Asukkaat järjestävät myös omia tapahtumiaan kerhohuoneilla.”
Yhteisiin tilaisuuksiin ahkerasti osallistuva Salme Uusikallio huikkaa väliin, että hän käy säännöllisesti karaoken lisäksi myös kuntosaliharjoittelussa ja bingossa. ”Vaikka en edes välitä koko pelistä. Minusta vain on niin hienoa, kun toiset viitsivät nähdä vaivaa ja järjestävät. Enemmänkin saisi olla kaikenlaista tapahtumaa ja voisi houkutella myös uusia ihmisiä osallistumaan.”
Ei riidankylväjiä
Mikä sitten tekee hakatornilaisista niin aktiivisia ja yhteisöllisiä? Tunnelma ainakin.
”Täällä eletään sopuisasti, ei ole riidankylväjiä. Sekin on tärkeää, että yhtiössä asuu eri-ikäisiä ihmisiä. Uudet asukkaat otetaan ystävällisesti vastaan ja heille esitellään yhteistä toimintaa. Kynnys tulla mukaan pidetään matalana”, Teräväinen pohtii.
Karaokeen, bingoon ja yhteislenkeille säännöllisesti osallistuva Seija Taipanen on asunut Hakatorneissa yli kymmenen vuotta. Hän tiivistää illan osallistujien ajatukset yhteisöllisyyden merkityksestä. ”Ei tarvitse olla yksin, vaikka asuisikin yksin.”
”Tämä on tosi tärkeä huomio. Yhteisöllinen toiminta ja yhdessäolo karkottavat yksinäisyyttä. Se on todella iso juttu ihan terveydenkin kannalta. Ja eikös musiikin kuunteleminen ja laulaminen tee tutkimustenkin mukaan hyvää ihmiselle”, talotoimikunta pohtii.
Ja musiikki soi ja laulaminen jatkuu. Anne, Valma ja Maija-Liisa laulavat yhdessä Finlandersin vuonna 1999 tunnetuksi tekemän Hiljaiset sillat. Toimittajakin huomaa hyräilevänsä kappaleita muiden mukana.
Hyvä henki vetää takaisin
Kauan katsoin sinua syvälle silmiin / Kauan katsoin, katsoin ja ajattelin / kenties kerran vihille käydä saamme / kenties kerran olet rinnallain.
Yksi kauneimmista suomalaisista rakkauslauluista, Heikki Aaltoilan säveltämä Akselin ja Elinan häävalssi soi. Naapurukset Terttu Koivisto ja Paavo Puodinketo sekä Seija Taipanen ja Pauli Teräväinen näyttävät, miten hidas valssi taipuu.
Puodinketo muutti Hakatorneihin ensimmäisen kerran vuonna 1958, kun talot olivat uudenkarheita. Töiden vuoksi hän kävi asumassa hetken toisaalla Lahdessa.
”Pääsin Hakatorneille takaisin vuonna 1990. Nimenomaan pääsin. Tämä on hyvä paikka asua. Kaikki on lähellä ja naapureista pidetään huolta mukavalla tavalla, kyttäämättä. Yhteisöllisyys ja hyvä henki. Siinä ne syyt ovat tänne muuttamiseen”, Paavo Puodinketo tiivistää karaokeiltaan osallistuneiden ajatuksia.
Karaokeilta jatkuu Hakatorneilla. Ja uusiksi otetaan kahden viikon kuluttua.
Hakatornilaisista tehtiin myös video: